Alkuun Jalostusoriit Siitostammat Kasvatustoiminta

Moon Veriheinä #27 (kuollut 8.3.2015)

KTK III (12/2013), SLA I (04/2014), YLA 1 (10/2014), ERJ II (11/2014)



© Pulmu N.

RotuSuomenhevonen RekisterinumeroVH13-018-1269
SukupuoliOri OmistajaPirunkorpi (VRL-00033, VRL-05175, VRL-14433)
Syntynyt, Ikä01.04.2008, 25-vuotias Kasvattajamisery., Moondance
Säkäkorkeus160cm KoulutustasoRe110cm, CIC1

Velmu on fiksu pikkuori, joka tietää tasan tarkkaan kenen kanssa pitää olla kunnolla ja kenen kanssa on vähän varaa pelleillä. Mikään hurja ihmissyöjäpeto siitä ei kuoriudu arempienkaan ihmisten käsissä, mutta omin päin suoritetut lenkkeilyt ja ihmisten keilaamiset ei varmasti kenenkään mieltä juurikaan kohenna. Tomeran ihmisen kanssa yhteistyö pelaa, kunhan ei vedetä nutturaa ihan hengensalpauskireydelle eikä unohdeta kaikkea huumorintajua kotiin.

Käsiteltäessä Velmu on vähän vauhdikas. Narun päässä se harppoo reipasta tahtia menemään, reagoiden välillä vähän hitaasti taluttajansa käskyihin. Muut hevoset ovat luonnollisesti ihan hurjan mielenkiintoisia ja kaikkia ihmisiäkin olisi kiva päästä vähän pusuttelemaan, mutta tomera ärähdys ja varmat otteet pitää orin oikealla reitillä. Käytävällä putte ei jaksa ihan loputtomiin asti seisoa, ja jos harjailut venyy turhan pitkäksi, ei hoitaja kohta muuta kerkeäkkään tekemään kuin työntämään syliin punkeavaa oria kauemmas. Välillä koitetaan komentaa vauhtia reippailla kuopimisilla, mutta tiukka ärähdys riittää taas tilanteen rauhoittamiseen. Velmu ei turhia aristele, vaan sen saa harjata ja pestä kauttaaltaan, eikä varustamisessakaan pitäisi syntyä mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Töihin Velmu lähtee aina täydellä innolla, ja selkäännousu onkin välillä pientä pyörimistä. Huolimattomalla, vain kyydissä istuvalla ratsastajalla ori lähtee helposti vaeltelemaan ja harrastelemaan omia hepuliloikkimisiaan, mutta aktiivisen ratsastajan kanssa Velmu on hyvin yritteliäs ja lähtee innolla uusiinkin tehtäviin.

Kouluratsastus on välillä vähän mälsää, mutta riittävän lyhyissä pätkissä Velmustakin saa irti ihan näppäriä liikkeitä. Alkutunnista putte on hiukan kankea ja kaipaakin huolelliset alkuverryttelyt, mutta lämmettyään Velmukin suoriutuu ihan kelvollisesti tasoisistaan tehtävistä. Liitokavioksi sitä ei silti voi oikein kutsua, ja parhaimmillaan ori onkin rata- ja maastoesteradoilla. Esteillä ratsastajalta vaaditaan paitsi aktiivista mukanaolemista, niin myös rohkeutta ja nopeaa reagointikykyä. Velmu kuumuu helposti ja lähtee pelleilemään omille reiteilleen, mikäli ratsastaja tunaroi kerta toisensa jälkeen tai annetut tehtävät on sen mielestä ihan liian helppoja. Tomeran ratsastajan kanssa hyvällä tekniikalla hyppäävä ori suorittaa nopeita, tarkkoja ratoja ja jaksaa vielä vetää reippaat kunniakierroksetkin. Maastoesteillä Velmu on rohkea ja harvemmin ihmettelee uusia esteitä pientä kyttäilyä enempää.

Luonteen on kirjoittanut Velmun entinen omistaja taffel

i. Verjvala
YLA 3
ii. Veen Vesimies
evm - 152 cm, km
iii. Lopen Kuva
evm - 150 cm, km
iie. Tuuletar
evm - 154 cm, prn
ie. Petunia
evm - 151 cm, vkk
iei. Apatsi
evm - 157 cm, prt
iee. Mirah
evm - 150 cm, rn
e. Neiti Kesäheinätär
YLA 2, SLA I, KTK III, Ch, KRJ II
ei. Herra Hakkarainen
evm - 160 cm, vprt
eii. Helevatti
evm - 158 cm, prn
eie. Neiti Elviira
evm - 152 cm, vrt
ee. Tuulikki
evm - 150 cm, rt
eei. Lorentso
evm - 157 cm, rn
eee. Tuiskutus
evm - 161 cm, prt

Sukuselvitys

ii. Veen Vesimies Upea kimo suomenhevosori, joka on tehnyt pitkän uran kilpaillen menestyksekkäästi koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Luonteeltaan Vesimies on hyvin pitkälti emänsä kaltainen, kipakka ja itsepäinen. Isän puolelta sukua ori on kuitenkin saanut luonteeseensa ripauksen rauhallisuuttakin. Vesimiehellä on liuta menestyksekkäitä jälkeläisiä ja ori itse on kantakirjattu toisella palkinnolla. Nykyisin ori viettelee rauhallisia eläkepäiviä synnyinkodissaan.

iii. Lopen Kuva Tämä rautias oli itse rauhallisuuden perikuva. Liekö asiaan vaikuttanut oriin elämän alkutaival joka lähti liikkeelle suuresta ratsastuskoulusta. Nuoren oriin kuitenkin osti eräs kansallisen tason kilparatsastaja, joka koulutti Lopen kuvasta todellisen rusettihain. Ori kilpaili menestyksekkäästi jopa 120cm rataesteluokissa ja ohella pääsi myös nauttimaan laadukkaasta tammaseurasta. Nykyisin jo vihreämmille laitumille siirtynyt ori jätti jälkeensä liudan jälkeläisiä, joista suurin osa on perinyt isänsä rauhallisen luonteen.

iie. Tuuletar Kaunis, mutta kipakan itsepäinen tamma josta toivottiin menestyjää jopa kansallisen tason kouluradoille saakka. Tamman hankala luonne kuitenkin vaati veronsa ja kilpakentillä menestyminen ei ollut millään tavalla itsestään selvyys. Parhaina päivinään tamma sai osakseen paljon ihailuja laukatessaan kunniakierroksella ruusuke suitsissa hulmuten, mutta valitettavasti lähes puolet kilpailusuorituksista hylättiin tai keskeytettiin tamman iskiessä itsepäisyysvaihteen päälle. Nykyisin tamma toimii ratsastuskoulussa tätien kujettimena, jonka lisäksi sillä on kaksi jälkeläistä ja mahdollisesti lisää tiedossa.

ie. Petunia Tällä voikolla tamma on ulkonäköä niin että silmiin sattuu. Petunia on osaava ratsu niin koulu- kuin estekentillekin mutta siitä huolimatta sen kanssa ei ole koskaan kilpailtu, tammalla kun on ratsastaneet lähinnä puoliosaamattomat naapurin lapset. Näyttelykehissä tammaa on kuitenkin nähty useaan otteeseen ja palkintokaapissa komeilee useampikin BIS-pokaali. Huolimatta tamman menestyksestä näyttelyissä, ei sitä kuinkaan ole kantakirjattu ja jälkeläisiäkin on siunaantunut vain yksi.

iei. Apatsi ehti oriina ollessaan astumaan vain muutaman tamman, sillä omistajan mielestä oriin vieminen kilpakentille olisi turhan riskialtista puuhaa. Apatsi siis ruunattiin suhteellisen nuorena ja siitä koulutettiin kilpakenttien ruusukehai. Ruuna hallitsee kansallisia koulukenttiä, jonka lisäksi se on päässyt näyttämään kykynsä myös valjakkoajossa ja esteillä.

iee. Mirah oli kaunis ruunikko tamma, mutta ei luonteeltaan täysin jalostukseen sopiva. Tämän aran ja pelokkaan tamman omistaja ajatteli ainoastaan rahaa, joten tamma varsoi varsan toisensa perään lähes vuosittain. Viimekseksi jäikin tamma Petunia jota varsoessaan Mirah kuoli ollessaan 25 vuotias. Mirahia ei koskaan nähty kilpakentillä, sillä tamman koulutus tapahtui “suoraan laitumelta ja satula selkään“-menetelmällä jonka jälkeen omistaja totesi ettei tammasta ollut ratsuksi kun se ei kerran osannut mitään.

ei. Herra Hakkarainen on charmantti ja erittäin näyttävä ori, joka on myös kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Luonteeltaan kiltti, rehti ja rehellinen. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen pääosin hyvää rakennetta ja erinomaiset kouluratsun ominaisuudet; erittäin näyttävät askellajit ja hyvän ratsastettavuuden. Ori on menestynyt loistavasti itse koulukentillä, mutta viettelee tällä hetkellä eläkehevosen elämää ja nautti satunnaisista näyttelykehässä pyörähdyksistä.

eii. Helevatti on suvullisesti mukava miksaus ratsua ja juoksijaa. Juoksijapuolelta ori on perinyt luonteeseensa aavistuksen tulisuutta, jonka vuoksi ratsun tehtävissä se ei ole ollut aivan parhaimmillaan ja kirkkaimmat pokaalit on jääneet saavuttamatta. Näyttelymenestystä sen sijaan ori on saavuttanut kohtalaisesti, kunhan on osannut käyttäytyä - päivästä riippuen. Oriin omistaja päätti ettei ori ota vastaan kuin luonteeltaan rauhallisia tammoja ja näin oriin jälkeläisille on saatu aikaan lähes tasapainoisia luonteita.

eie. Neiti Elviira oli ehkä maailman kiltein ja helpoin hevonen. Tamman luonne oli lempeän rauhallinen, vaikkakin ratsuna Elviirasta löytyi tarvittaessa myös omaa moottoria. Kilpakentillä tamma pärjäsikin oikein siedettävästi, vaikka sen liikkeet eivät ehkä olleet kaikkein parhaimmat mutta suoritukset olivat joka kerta tasaisen varmoja. Elviira ehti jättämään kilpailu-uransa jälkeen vain yhden jälkeläisen, sillä tamman kunto romahti varsomisen jälkeen jostain tuntemattomasta syystä ja tamma jouduttiin lopettamaan muutama viikko varsomisen jälkeen.

ee. Tuulikki on nykyisin pienellä ratsastuskoululla opetusmestarin virkaa toimittava sievä tamma. Ennen tuntihevoseksi siirtymistä Tuulikki kilpaili aktiivisesti kouluratsastuksen parissa, vaikka sen hermot eivät olleetkaan parhaat mahdolliset siihen hommaan. Liikkeiltään Tuulikki oli kuitenkin useiden valmentajien kehuma ja mikäli tamman pää olisi kestänyt jatkuvaa kilpailupainetta olisi se varmasti menestynyt koulukentillä pitkään. Tammalla on muutama jälkeläinen, joista suurin osa on perinyt tamman kiltin luonteen, joskin aavistuksen herkän sellaisen.

eei. Lorentso oli todella monipuolinen ori, mutta luonteeltaan vaikea. Parhaina päivinään sen kanssa kilpailtiin este-, ja kouluratsastuksessa, sekä valjakkoajossa sijoittuen yleensä luokkien kärkipäähän. Ori osasi kuitenkin heittää kaiken täysin leikiksi ja iskeä “ei todellakaan kiinnosta“-vaihteen silmään, jolloin oli täysin turha odottaa että radalla saisi aikaan missään mielessä hyvää jälkeä. Periyttäjänä Loretso ei kuitenkaan ollut huonoimmasta päästä vaan sen jälkeläiset ovat perineet oriin monipuolisuuden ja vain ripauksen itsepäisyyttä.

eee. Tuiskutus oli hyvin pitkälti mitäänsanomaton tamma. Ulkomuodollaan Tuiskutus ei juurikaan päässyt puusta pitkälle, eikä se muutenkaan loistanut oikeastaan missään. Varsana niukasti koulutettu tamma oli itsestään riippumattomista syistä suvun musta lammas menestyjien joukossa. Ainoan varsansa Tuiskutus sai ollessaan vain hieman yli kolmevuotias. Tuiskutus lopetettiin melko nuorena pahaksi äityneen puhkurin takia.

o. Pirunkorven Seilori -- s.12.08.2013 (e. Taikakuun Sylvia)
t. Pirunkorven Verenna -- s.10.01.2014 (e. Joogin Tuuliviiri)
t. Susikallion Sävelen Jyvä -- s.20.02.2014 (e. Susikallion Sävelhelinä)
o. Snillin Vilperi -- s.07.05.2014 (e. Moon Hehkutar)
o. Pirunkorven Verihalava -- s.09.08.2014 (e. Vennamon Kielo)
t. Pirunkorven Roihah-Dus -- s.11.08.2014 (e. Heijas-Tus)
t. Pirunkorven Verililja -- s.01.10.2014 (e. Mörkövaaran Tiikerililja)
t. Moon Talviheinä -- s.10.12.2014 (e. Moon Ilopilleri)

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 1238.67 p.
Nopeus ja kestävyys 665.71 p.
Kuuliaisuus ja luonne 579.50 p.
Tahti ja Irtonaisuus 319.81 p.
Tarkkuus ja ketteryys 39.81 p.
Kenttäratsastuksessa 1904.38 op (taso 5)

ERJ - Esteratsastus (sijoituksia 82 kpl)

30.11.2013 ERJ Cup - 110cm : 15/249
08.12.2013 The Y Team - 100cm : 3/40
09.12.2013 The Y Team - 100cm : 5/40
12.12.2013 The Y Team - 100cm : 1/40
16.12.2013 Fifth Bridge Ponies - 110cm : 5/30
17.12.2013 Fifth Bridge Ponies - 110cm : 2/30
18.12.2013 Fifth Bridge Ponies - 110cm : 2/30
20.12.2013 Susiraja - 100cm : 5/30
20.12.2013 Fifth Bridge Ponies - 110cm : 4/30
22.12.2013 Susiraja - 100cm : 2/30
22.12.2013 Kilpailukeskus Ginger - 100cm : 5/100
22.12.2013 Huvitutti - 110cm : 7/50
25.12.2013 Susiraja - 100cm : 2/30
26.12.2013 Kilpailukeskus Ginger - 100cm : 2/100
26.12.2013 Kilpailukeskus Ginger - 110cm : 4/100
26.12.2013 Susiraja - 100cm : 1/30
27.12.2013 Huvitutti - 110cm : 2/50
28.12.2013 Huvitutti - 110cm : 4/50
28.12.2013 Huvitutti - 110cm : 3/50
28.12.2013 Susiraja - 100cm : 2/30
28.12.2013 Susiraja - 100cm : 2/30
31.12.2013 Huvitutti - 110cm : 2/50
06.01.2014 Satulinna - 100cm : 1/50
08.01.2014 Susiraja - 100cm : 2/30
08.01.2014 Susiraja - 100cm : 5/30
09.01.2014 Satulinna - 110cm : 6/50
10.01.2014 Sonic Warmbloods - 100cm : 10/100
11.01.2014 Sonic Warmbloods - 100cm : 8/100
11.01.2014 Satulinna - 100cm : 7/50
13.01.2014 Susiraja - 100cm : 5/30
14.01.2014 Satulinna - 100cm : 2/50
15.01.2014 Satulinna - 110cm : 2/50
24.01.2014 Riiviöt - 110cm : 7/50
28.01.2014 Moondance - 100cm : 3/40
02.03.2014 KK Bailador - 110cm : 7/100
03.03.2014 KK Bailador - 110cm : 5/100
05.03.2014 Huvitutti - 110cm : 5/40
08.03.2014 Zurück - 100cm : 1/30
09.03.2014 Zurück - 100cm : 2/30
10.03.2014 Zurück - 100cm : 3/30
11.03.2014 Huvitutti - 110cm : 1/40
12.03.2014 Haavelaakso - 110cm : 5/30
31.03.2014 ERJ Cup - 110cm : 9/209
23.04.2014 Haavelaakso - 110cm : 3/30
29.04.2014 Haavelaakso - 110cm : 1/30
29.05.2014 Pirunportti - 110cm : 3/30
30.05.2014 Paraatiponit - 110cm : 2/30
30.05.2014 Navelina - 100cm : 4/30
31.05.2014 Navelina - 100cm : 1/30
31.05.2014 Navelina - 100cm : 4/30
31.05.2014 ERJ Cup - 110cm : 25/286
01.06.2014 Huvitutti - 100cm : 4/40
01.06.2014 Paraatiponit - 110cm : 3/30
01.06.2014 Casino Showjumpers - 100cm : 2/30
03.06.2014 Paraatiponit - 110cm : 2/30
04.06.2014 Paraatiponit - 100cm : 4/30
04.06.2014 Pirunportti - 110cm : 5/30
04.06.2014 Huvitutti - 100cm : 3/40
05.06.2014 Huvitutti - 100cm : 1/40
06.06.2014 Bellgrove - 110cm : 5/30
06.06.2014 Susiraja - 110cm : 5/30
06.06.2014 Pirunportti - 110cm : 2/30
07.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 4/30
08.06.2014 Elisan Yksityiset - 100cm : 4/30
08.06.2014 Bellgrove - 100cm : 1/30
08.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 5/30
08.06.2014 Susiraja - 110cm : 2/30
09.06.2014 Bellgrove - 110cm : 3/30
09.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 3/30
10.06.2014 Bellgrove - 100cm : 4/30
11.06.2014 Bellgrove - 110cm : 2/30
12.06.2014 Bellgrove - 110cm : 2/30
12.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 2/30
13.06.2014 Kauniston Tila - 110cm : 1/30
15.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 2/30
15.06.2014 Kauniston Tila - 110cm : 4/30
15.06.2014 Kauniston Tila - 110cm : 5/30
16.06.2014 Aaltolan Tila - 100cm : 4/30
18.06.2014 Kauniston Tila - 110cm : 4/30
20.06.2014 Kauniston Tila - 110cm : 4/30
30.06.2014 Moondance - 100cm : 3/40
30.06.2014 ERJ Cup - 100cm : 23/410

KERJ - Kenttäratsastus (sijoituksia 37 kpl)

30.11.2013 KERJ Cup - Helppo (tarina) : 2/4
12.12.2013 Pirunkorpi - CIC1 : 8/100
12.12.2013 Privas Park - CIC1 : 4/100
15.12.2013 Pirunkorpi - CIC1 : 8/100
18.12.2013 Privas Park - CIC1 : 5/100
19.12.2013 Takamaiden Suomenhevoset - CIC1 : 3/100
24.12.2013 Bellgrove - CIC1 : 1/100
26.12.2013 Marike - CIC1 : 4/100
26.12.2013 Lille Stutteri - CIC1 : 2/100
27.12.2013 Lille Stutteri - CIC1 : 5/100
27.12.2013 Satulinna - Helppo : 2/50
28.12.2013 Lille Stutteri - CIC1 : 1/100
28.12.2013 Bellgrove - CIC1 : 7/100
31.12.2013 Breawa - CIC1 : 2/100
31.12.2013 Kilpailukeskus Ginger - Helppo : 2/70
02.01.2014 Lille Stutteri - CIC1 : 4/100
05.01.2014 Breawa - CIC1 : 3/100
06.01.2014 Breawa - CIC1 : 6/100
06.01.2014 Satulinna - Helppo : 5/50
08.01.2014 Breawa - CIC1 : 3/100
07.01.2014 KK Bailador - Helppo : 5/50
07.01.2014 Kilpailukeskus Ginger - CIC1 : 2/70
08.01.2014 Satulinna - Helppo : 3/50
09.01.2014 Marike - CIC1 : 4/100
09.01.2014 Breawa - CIC1 : 5/100
10.01.2014 Nuovan Talli - CIC1 : 4/100
10.01.2014 Marike - CIC1 : 1/100
10.01.2014 Satulinna - Helppo : 1/50
12.01.2014 Breawa - CIC1 : 5/100
13.01.2014 Breawa - CIC1 : 7/100
14.01.2014 Breawa - CIC1 : 5/100
15.01.2014 Taikakuu - Helppo : 5/50
15.01.2014 Kilpailukeskus Ginger - Helppo : 5/50
28.02.2014 KERJ Cup - CIC1 : 7/61
02.03.2014 Solo - CIC1 : 6/40
04.03.2014 Solo - CIC1 : 5/40
07.03.2014 Solo - CIC1 : 4/40

VSR - Cup (sijoituksia 3 kpl)

30.11.2013 VSR Cup (este) - 100cm : 2/69
31.01.2014 VSR Cup (kenttä) - CIC1 : 2/27
31.05.2014 VSR Cup (este) - 100cm : 7/88

10.04.2013 Valmiina laatuarvosteluun

Viimeinen päivä ilmoittautua SLA:n laatuarvosteluun ja emmin pitkään olisimmeko me siinä kunnossa, että kannattaisi lähteä yrittämään. Mietin mielessäni laatuarvostelun pisteytystä, oriin kuntoa ja kaikkea muuta mahdollisesti palkinnon lopputulokseen vaikuttavaa. Ensimmäistä kertaa jouduin myös soittamaan muutaman puhelun ennen lopullisen päätöksen tekemistä, mutta kuten minulle sanottiin - yrittänyttä ei laiteta, vai kuinka? Olisihan se aivan mahtavaa jos talliin saataisiin taas uusi palkittu hevonen, mutta mitä jos meidät naurettaisiinkin tilaisuudesta pihalle? Mahdollisuudet olisivat fifty-fifty, joten päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen - eihän tässä voi muuta kuin koittaa. Illan jo hieman hämärtyessä naputtelin muutaman rivin mittaisen ilmoittautumispostin ja jäin tuijottamaan epäuskoisena tietokoneen ruutua kun ohjelma ilmoitti sähköpostin lähteneen. Nyt ei auta enää muuta kuin toivoa parasta tai pelätä pahinta.

01.04.2014 Aprillia aprillia

Olen aivan varma, että Velmu oli tehnyt minulle aprillipilan, sillä hevonen joka tuskin koskaan nauttii piehtaroinnin tuomista iloista oli hankkinut itselleen kunnon mutakuorrutuksen - juuri tänään. En todellakaan ollut tunnistaa Velmua tarhassa, sillä muuten lähes kimo hevonen on kokonaisuudessaan harmaa viimeistäkin turpakarvaa myöten. Miten se olikaan saanut itsensä siihen kuntoon? Miten se oli löytänyt tarhasta juuri sen kuraisimman paikan? Ei todellakaan auttanut muu kuin ryhtyä kuorimaan mutakerrosta orin päältä. Koska päivä oli lämmin, oli parempi puunata ori pihalla, sillä kuivuneen mutakerroksen pöllyttäminen tallissa olisi ollut kerta kaikkiaan epämiellyttävää.. Ihan kuin se pihalla olisi ollut sen miellyttävämpää? Oriin puunaamiseen kulunutta aikaa ei saanutkaan laskettua minuuteissa, sillä vielä reilun tunnin kuluttua ori ei näyttänyt lainkaan hevoselta. Kokonaisuudessaan puunaamiseen kulunut aika oli reilu pari tuntia ja silti mietin olisiko hevosen peseminen ollut sittenkin järkevämpää? Kun olin vihdoin saanut orin siihen kuntoon, että sen selkään olisi voinut heittää varusteet olin jo niin poikki ja suu täynnä savipölyä että päätin suosiolla jättää ratsastuksen tältä päivältä ja palauttaa oriin takaisin pihalle. Järkevää? No ei todellakaan sillä heti kun ori pääsi tarhassa irti se palasi mutakylpypaikalleen ja heitti itsensä maaten.. Että sellainen aprillipäivä, enää tänään en oria harjaisi.

15.03.2014 Kengitysmeiningeissä

Tänään Velmulla oli edessä kengitys. Lumet oli jo sulaneet lähes kokonaan ja maa oli kutakuinkin sula, joten jouduin pohtimaan mahdollisuutta takatalveen.. Pitäisiköhän orille vaihtaa jo kesäkengät jalkaan? Tarhat saattaisivat vielä muuttua liukkaiksi, mutta toisaalta seuraavaan kengitykseen olisi vielä aikaa, joten olisiko hokkikengistä enää mitään hyötyä - meillä kun kuitenkin on tuo maneesi. Ennen kengittäjän saapumista olin kuitenkin tehnyt päätöksen: tänään Velmu saisi kesäkengät. Kengittäjämme Arska oli yhtä mieltä siitä ettei hokkikengillä ollut enää virkaa, joten päätös oli yksimielinen. Velmu käyttäytyi kengityksessä tyynen viileästi ja homma sujui ammattilaiselta käden käänteessä. Arska myös kehui Velmun kavioiden rakennetta. Kengityksen jälkeen vein oriin suoraan tarhaan nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta.

25.02.2014 Maastoilua ilman satulaa

Pakkasta on, pakkasta on.. Tänään oli tosiaan pakkasta sen verran, että aluksi ajattelin jättää ratsastamisen kokonaan väliin - tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja hanget kimmelsivät niin houkuttavasti että halusin ehdottomasti päästä maastoon. Nappasin Velmun sisälle tarhasta ja harjasin sen huolellisesti. Vaikka ori ei olekaan mikään luottopakki, päätin lähteä sen kanssa maastoon ilman satulaa. Nousin pihalla jakkaralta orin selkään ja Velmu oli hetken aikaa hieman ihmeissään tapahtuneesta.. Liekö orilla koskaan edes ratsastettu ilman satulaa? Itse en ainakaan ole. Suunnistimme reippaassa käynnissä kohti läheisen järven rantaa ja sieltä ylös soraharjulle. Puikkelehdimme pieniä metsäpolkuja ja kahlasimme pelloilla lähes polvenkorkuisessa hangessa. Velmu nautti selkeästi poikkeuksellisesta liikuntamuodosta, eikä kertaakaan yrittänyt mitään hölmöä - ei edes silloin kun naapuri tuli vastaan traktorin kanssa. Tallilla Velmu sai jälleen kunnon harjauksen, kasan loimia niskaan ja pääsi ulos nauttimaan pakkasesta.

18.02.2014 Maastakäsin treeniä

Tänään päätin vaihtelun vuoksi tehdä Velmun kanssa treeniä maasta käsin. Hain orin tarhasta ja harjasin huolella, jonka jälkeen laitoin sille suitset päähän. Riimunnaru kuolainrenkaaseen ja menoksi. Pakkasta ei ollut juuri nimeksikään ja kenttää peitti ihana valkoinen hanki, joten päätimme tehdä harjoitteita pihalla. Velmu ei juurikaan töhöillyt omiaan vaan kulki taluttaessa vierellä, pysähtyi ja lähti liikkeelle seuraten vartaloni liikkeitä. Myös peruutukset ja käännökset oli hallinnassa, eikä orissa ollut lainkaan huomattavissa kunnioituksen puutetta. Noin vartin harjoittelun jälkeen annoin Velmun hieman ilotella ja päästin sen kentälle irti. Ori laukkasi kenttää ympäri sydämensä kyllyydestä niin että pakkaslumi pöllysi. Hieman pisti hymyilyttämään kun ori ravaili mitä hienointa ravia kentän pitkällä sivulla pää pilvissä samalla koristen ja puhallellen ilmaan höyrypilviä. Kun Velmu oli aikansa juossut, taluttelin sitä vielä muutaman kierroksen kentällä ja vein talliin. Harjasin Velmun vielä huolellisesti ja laitoin sille loimen tarhausta varten.

14.02.2014 Kuulumisia

Velmun kanssa on tehty yhtä jos toista viime kesän jälkeen.. Ollaan valmentauduttu, kilpailtu ja päästy vähän tammojenkin makuun. Kaiken kuitenkin kruunaa se, että alamme hiljalleen olla valmiina melkoiseen koitokseen - nimittäin SLA:n laatuarvosteluun. Velmu on kilpailu-uransa viimeisillä metreillä, sillä meiltä puuttuu enää muutama hassu ERJ:n sijoitus jotta orin voisi jättää eläkkeelle. Tulevaisuudensuunnitelmiimme kuuluu kuitenkin vielä SLA:n laatuarvostelun lisäksi vähintään KERJ:n laatis, jota varten kuitenkin tarvitsemme näyttöä jälkeläisten puolesta. Onneksi tässä ei ole kiire mihinkään, joten elämme Velmun kanssa päivä kerrallaan ja katsomme mitä tulevaisuudella on meille tarjota.

10.02.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Annemarie Glaesemer (kirjoittanut Cannabia)

Normaalista poiketen olin tänään varannut kouluvalmennuksen minulle ja Velmulle. Valmentajasta minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä, mutta monet olivat kehuneet häntä erittäin päteväksi. Velmu oli sisällä tallissa kun tulin tallille ja muutaman tallityttö oli oria jo harjaamassa. Pääsin siis tänään helpolla - ehkä? Suunnistimme maneesiin, jonka ovella valmentajamme tulikin jo vastaan. Valmennus aloitettiin alkuverryttelyillä. Velmu ravasi reippaasti eteenpäin ja ajoittain orin vauhti kiihtyi niin että jouduin muistuttamaan Cannabiaa syvemmästä istunnasta ja puolipidätteistä. Suoralla uralla ori olisi mielellään mennyt täysiä, joten neuvoin Cannabiaa tekemään oriin kanssa jokaisella pidemmällä suoralla sulkutaivutusta ja keskellä pitkää sivua voltin. Velmu alkoi todella nopeasti antamaan ratsastajalleen periksi ja sen ravi muuttui rennoksi, jonka seurauksena Cannabian oli silminnähden helpompi istua ravissa. Koska ratsukon ongelmana oli selkeästi suoravauhti, päätin muuttaa hieman alkuperäistä suunnitelmaa valmennuksen kulusta. Tänään emme laukkaisi ollenkaan, vaan keskittyisimme täysin ravin hallintaan. Pyysin Cannabian jättämään kaiken ylimääräisen tekemisen pois suorilta, jonka seurauksena ratsukon vauhti kiihtyi jälleen. Annoin tehtäväksi tehdä edelleen ravissa kumpaankin päätyyn ison pääty-ympyrän niin, että ympyrän kaarella hevosen takapää olisi hieman ympyrän kehän sisäpuolelle - ikään kuin väistäen. Ympyrän jälkeen pitkällä sivulla ratsukko tekisi vähintään kolme ravi-käynti-ravi siirtymistä ennen seuraavaa päätyä. Harjoitteet alkoivat sujumaan ratsukolta nopeasti ja suoravauhdista päästiin lähes kokonaan eroon. Huolimatta valmennuksen helppoudesta oli hevonen selkeästi väsynyt kun annoin luvan loppuverryttelyihin. Eipä Annemarieta oltu turhaan kehuttu, sillä alle tunnin vääntäminen käynnissä ja ravissa sai kyllä sekä minulle että hevoselle hien pintaan. Huolimatta siitä että on talvi, jouduin hieman pesemään Velmua valmennuksen jälkeen ja jättämään sisälle kuivumaan loimivuoren alle.

02.02.2014 Puomiharjoitteita

Tänään oli luvassa itsenäistä treenaamista Velmun kanssa. Hain orin tarhasta ja puunasin sen huolellisesti ja nakkasin varusteet selkään. Suunnistimme maneesiin, jonne olin laittanut maapuomeja valmiiksi. Verryttelimme huolellisesti ravissa ja laukassa tehden paljon taivutuksia, siirtymisiä ja lisäyksiä. Velmu alkoi käymään jopa hieman kuumana alkuverryttelyissä, joten muutaman otteeseen jouduin melko napakasti ottamaan sitä suusta kiinni. Verryttelyjen jälkeen siirryimme heti itse tehtävän pariin: ravissa ja laukassa kahdeksikkoa maneesin keskiosassa ylittäen samalla puomeja kahdeksikon kehän eri kohdissa. Aluksi puomit kolisivat tasaisin väliajoin, sillä Velmu ei oikein jaksanut keskittyä nostelemaan jalkojaan mutta muutaman napakan muistutuksen jälkeen alkoi oriin koivetkin nousta. Jokaisen tehdyn kahdeksikon myötä ori alkoi tuntumaan paremmalta ja paremmalta, se antoi edestä myöten ja kuunteli erittäin pieniä pohjeapuja. Lopuksi Velmu kuunteli pelkää istuntaa. Loppuverryttelyksi annoin oriin paahtaa muutaman kierroksen maneesissa puolipitkillä ohjilla laukkaa ja se olikin ilmeisen hauskaa, sillä muutama kunnon pukki mahtui mukaan. Ravissa eteen alas, jonka aikana Velmu rentoutui taas omaksi itsekseen. Loppukäynnit kävelimme pihalla ja tallissa ori saikin kunnon harjauksen päälle.

22.01.2014 Estevalmennus, valmentajana Carolina Swan (kirjoittanut Cannabia)

Tänään oli taas luvassa valmennusta Cannabialle ja Velmulle jotka olivatkin minulle ennestään melko tuttu ratsukko. Alkuverryttelyissä Velmu kaahaili tuttuun tapaansa, eikä juurikaan piitannut Cannabian yrityksistä hillitä menoa. Pyysinkin ratsukkoa suorittamaan paljon temmon muutoksia ja tekemään hieman avo- ja sulkutaivutuksia maneesin pitkällä sivulla ravissa, jotta ori alkaisi antamaan hieman periksi. Muutamien toistojen jälkeen ori näyttikin jo aivan eri hevoselta kuin aluksi. Alkuverryttelyä seuratessani kokosin samalla maneesiin muutamia esteitä. Aloitimme tehtävän pienellä ristikolla, joka oli tarkoitus tulla hitaassa laukassa, mutta kuitenkin vahvassa laukassa. Velmu rummutti kavioillaan maneesin pohjaa, eikä hitaasta laukasta ollut tietoakaan. Ristikon ylitys oli myöskin erittäin vauhdikas ja kontrolli ratsastajalta puuttui lähes kokonaan. Korotin ristikkoa hieman ja annoin ratsukolle luvan tulla uudelleen. Tällä kertaa Cannabia sai pideltyä Velmun näpeissään ja esteen ylityskin oli edellistä kertaa parempi. Muutaman toiston jälkeen ori lakkasikin ryysimästä esteelle kokonaan. Ristikolta siirryttiin sitten kahden pystyesteen sarjalle, jonka korkeus oli metrin luokkaa. Ratsukko tuli sarjalle hyvin, mutta siitä huolimatta Velmu ponnisti ensimmäiselle esteelle hätäisesti liian kaukaa ja sarjan väli meinasi jäädä ratsukolle lyhyeksi. Muutaman toiston jälkeen sarjankaan kanssa ei ollut enää mitään ongelmaa ja ratsukko sai luvan aloittaa itsenäisen loppuverryttelyt.

13.01.2014 Estevalmennus, omistajan kommentti

Tänään oli luvassa estevalmennusta Carolinan valvovan silmän alla. Eilen oli puhelimessa sovittu, että harjoittelisimme pituusesteiden kanssa. Lämmitellessäni Velmun kanssa katselin samalla Carolinan esteiden kokoamista. Maneesiin nousikin hetkessä lyhyehkö rata, joka koostui oksereista, trippeleistä ja sianselästä. Velmu oli kertakaikkisen menevällä päällä ja kesti pitkään ennen kuin se alkoi antamaan yhtään periksi ja asettumaan edes jonkinlaiseen muotoon. Kun hevonen alkoi rentoutumaan paremmin, sen selässä tuntui kuin ratsastaisi hevosella eikä kamelilla. Carolina antoi meille luvan aloittaa hyppäämisen. Ensimmäisenä pääsimme kokeilemaan paria trippeliä. Velmu lähti esteitä kohti kuin tykin suusta ja ensimmäisen esteen kohdalla ponnistus lähti tajuttoman kaukaa. Seurauksena orin takajalat koskettivat esteen viimeistä puomia, mutta este säilyi ehjänä. Seuraavalle esteelle jouduin ottamaan kunnolla kiinni, jotta ponnistus ei karkaisi liian kaukaa. Kakkoseste ylittyikin puhtaasti ilman ongelmia. Loput esteet sujuivat meiltä melko hyvin, vaikka ajoittain Velmun vauhti kiihtyi ja jouduin ottamaan kunnolla edestä kiinni. Ponnistuspaikat parani kerta toisensa jälkeen ja hypyissä Velmu alkoi käyttämään selkäänsä jokaisella hyppykerralla edellistä kertaa paremmin. Riittävien toistojen jälkeen Carolina sanoi näkevänsä orissa selkeää potentiaalia, jota ei valitettavasti aluksi näkynyt.

30.12.2013 Estevalmennus (tarina) Westboundissa, valmentajana mibula

Valmennuksen kuvaus: Tunnin pointtina ei juurikaan ole korkeiden esteiden ylittäminen, vaan niille lähestyminen ja niiltä poistuminen. Jokaisella on varmasti kokemuksia hevosesta, joka lähtee kuin nato-ohjus kohti estettä sen nähdessään. Tai niistä tapauksista, jotka eivät pysy housuissaan esten jälkeen. Valmennuksen aikana pyrimme ratsastamaan hyvät tiet rauhallisesti ja selkeästi niin ennen, kuin jälkeenkin esteen. Alkulämmittelyt hoidetaan suurimmaksi osaksi laukassa, jota pyritään pitämään tahdikkaasti, mutta rauhallisesti yllä. Hyödynnä siis tilaisuutesi ja tuo aikapommisi tähän valmennukseen!

Joo, just mun tuuria.. Alkuverryttelyiksi paljon laukkaa, mitä hemmettiä?! Toivoin voivani vajota maan rakoon silkasta häpeästä, kun Velmu kiikutteli mua pitkin maneesia sellaisilla loikilla ettei oltu ennen nähty.. Tietysti lisävirtaa muutenkin energiseen hevoseeni tarjoili pieni vikkelä ponitamma Pentu joka sinkoili maneesissa sellaisella vauhdilla että oksat pois. Kaikesta tästä johtuen alkuverryttelyt olivatkin täynnä tapahtumaa.

Työn ja tuskan takana oli se, että sain Velmun kulkemaan edes jokseenkin avuilla ja vauhdin pysymään meille kohtalaisena. Ennen omaa vuoroamme ehdin hetken aikaa huokaista maneesin keskellä ja Velmukin seisoi yllättävän fiksusti paikoillaan. Siinä kohtaa kun rupesin kokoamaan ohjia käteeni oli se ilmeisesti merkki oriille valmistautua tulevaan ja se lähes sinkosi maneesin keskeltä kohti uraa. Muutaman hölmistyneen katseen saattelemana kokosin itseni ja hevoseni palaten takaisin maneesin keskelle.

Päästessämme vihdoin itse tehtävän pariin olin varma että kuolen. Velmu oli valmis räjähtämään käsiin ja ensimmäiselle esteelle singottiinkin kuin ohjus. Voi hyvä tavaton, hevonen sentään ehti juuri ja juuri nostamaan jalkojaan ja este pysyi ylhäällä, mutta sama vauhti jatkui esteen jälkeen. Uusi yritys ja tällä kertaa en antanut oriille piiruakaan periksi. Laukka oli suhteellisen vauhdikasta, mutta kuitenkin huomattavasti tasaisempaa kuin ensimmäisellä yrityksellä ja esteelle lähestyminen onnistui kohtalaisesti. Koska en myödännyt erityisen paljon edes esteen päällä saatiin jonkinlainen poistuminenkin esteeltä aikaiseksi.

Kolmannella kerralla tehtävä onnistui vihdoin nappiin. Sain oriin pysymään lapasessa esteelle saakka, hyppy tuli keskelle estettä ja esteen jälkeen vauhti ei edelleenkään kiihtynyt. Ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana oli enemmän kuin tyytyväinen hevoseeni. Toisaalta myös takaraivossani tiesin että onnistuneeseen suoritukseen vaadittiin hevosen kyllästyminen saman tehtävän toistamiseen, sekä energian väheneminen. Ensi kerralla taidan väsyttää hevosen jo kotona valmiiksi.

09.12.2013 Estekurssi2, Ryhmä II Suvilaakson Ratsastuskoululla (Kurssikoe)

Huh huh, tänään se sitten vihdoin koitti nimittäin estekurssin viimeinen päivä ja kurssikoe. Henkisesti olin latautunut erittäin hyvin, fyysisesti en niinkään, sillä kärsin edellisen illan aiheuttamasta lievästä pahasta olosta. Ennen Suvilaaksoon lähtemistä päätin kuitenkin juoksuttaa Velmun, jotta saisin kerrankin ratsastaa lähes mallikelpoisella ratsulla jolla ei olisi liikaa virtaa. Juoksutus tuntui tepsivän, sillä Velmu oli melko lunki kaveri päästessämme vihdoin Suvilaakson maneesille.

Alkuverryttelyt saimme tehdä lähes itsenäisesti, joten yritin tiristää Velmusta vielä viimeisetkin höyryt pihalle tekemällä paljon töitä laukassa. Ensimmäistä kertaa hetkeen jopa nautin Velmulla ratsastamisesta, sillä ori ei sinkoillut tai poukkoillut kertaakaan vaikka vauhtia sillä olikin. Pidätteet menivät läpi kohtalaisesti, mutta välillä jouduin käyttämään edellisellä tunnilla saamiani vinkkejä avuksi ja käyttämään ääntäni Velmun rauhoittamiseksi.

Kun tuli vuoromme päästä itse radalle siirsin oriin laukkaan ja hain riittävää tuntumaa ennen ensimmäistä okseria. Velmu kiihdytti vauhtiaan tavanomaisesti kohti estettä, mutta hyppäsi sen kuitenkin siististi ja esteen jälkeen tiukka käännös vasemmalle ei tuottanutkaan ongelmia niin kuin yleensä on ollut tapana. Kakkosesteelle vauhti jälleen hieman kiihtyi, mutta sain pidätteen hyvin läpi ennen hyppyä ja olin ainakin itse tyytyväinen hypyn onnistumiseen. Seuraava lyhyt tie kohti kaksoissarjaa meinasi venähtää kuitenkin hieman pitkäksi, mutta sain kuin sainkin korjattua linjan niin että pääsimme hyppäämään sarjan keskeltä esteitä.

Ennen nelosestettä minulla oli aikaa saada Velmu jälleen nättiin tasaiseen laukkaan sillä päätin ottaa varmanpäälle ja ratsastaa radan viimeisen esteen ympäri. Velmu kuunteli apujani paremmin kuin moneen viikkoon ja välillä tuntui vauhtia lukuun ottamatta ettei mun tarvinnut itse tehdä muuta kuin kääntää hevonen oikeaan suuntaan. Nelos- ja vitosesteet olivat peruspystyjä ja niiden kanssa ei ollut ongelmia. Kuutosesteelle sen sijaan sai tehdä taas melko tiukan käännöksen ja Velmu protestoi ehkä hieman vahvoihin apuihini heittämällä ilmoille kunnon pukkisarjan ja linja meinasi tästä syystä esteiden välillä hieman levähtää käsiin.

Huonosta tiestä ja pukeista johtuvasta tasapaino-ongelmasta huolimatta ylitimme kuitenkin kuutosesteen lähes ongelmitta, mutta tyyli ei ollut kaikkein parhain. Onneksi seuraavalle esteelle oli kuitenkin mahdollista ratsastaa myös hieman pidempää tietä, joten sain korjattua oman sekä hevosen tasapainon välillä kuntoon. Seiskaokseri ylittyi siististi, vaikkakin melkoisella ilmavaralla. Sain kuitenkin pidettyä oman istuntani tiiviinä ja esteen päällä olin jo valmiiksi ratsastamassa kohti seuraavaa estettä.

Ennen kasipystyä aloitin jo valmiiksi himmailemaan Velmua, sillä seuraavaksi oli tiedossa taas hieman tiukempi linja esteen jälkeen. Velmu antoi hyvin ottaa itseään kiinni ja pidätteen menivät läpi. Velmu ei kuitenkaan pidätteitä vastaanottaessaan muistanut keskittyä olennaiseen, joten esteen kahdeksan puomi kolahti voimakkaasti mutta pysyi silti ylhäällä. Esteen jälkeen sain Velmun ratsastettua erittäin hyvällä tiellä esteelle yhdeksän, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmia. Viimeiselle esteelle oli taas hieman haastavampi tie, jonka seurauksena ajauduimme hieman vinosti esteelle ja sen oikeaan reunaan. Este kuitenkin pysyi pystyssä, vaikka oli vähällä etten kaatanut sitä omalla jalallani.

Kokonaisuudessaan rata meni omien odotusteni mukaan, selvisimme hengissä ja useammassakin kohdassa tuli ihan hyviä pätkiä niin laukkaa, lähestymisiä kuin esteeltä alastuloja. Itse hypyissä meillä ei olekaan yleensä ollut ongelmia, kunhan saamme linjan kulkemaan keskelle estettä ;)

Kehitystä tekemisessänne on kyllä tapahtunut, vaikkei neljässä viikossa tietenkään vielä ihmeitä saada aikaan. Alkuun tekemäsi harjoitukset saivat Velmulta vähän puhtia pois, ja se näkyi kyllä suorituksessa! Miten vauhdikasta menonne olisikaan ollut, jos olisit tuonut Velmun ratsastukseen suoraan tarhasta, ilman juoksutusta ja väsyttävää alkuverryttelyä. Hiottavaa toki löytyy, mutta kaikin puolin saat kyllä olla tyytyväinen suoritukseenne radalla! Kiva kun kävitte kurssilla, toivottavasti näemme teitä vastaisuudessakin :) - Maiju

10.12.2013 Orien ylimääräinen erikoiskantakirjaustilaisuus

Puskaradion kautta kuulin huhuja, että suomenhevoskantakirja järjestää ylimääräisiä erikoiskantakirjatilaisuuksia oreille ja tammoille joilla ei varsinaisesti ole olemassa kantakirjausoikeutta. Tietysti aloitin heti suunnittelemaan tilaisuuksiin ilmoitettavia hevosia. Velmun mukaan ottamista kyseiseen poppooseen ei tarvinnut kauaa harkita.

Itse kantakirjaustilaisuudessa Velmu käyttäytyi arvonsa mukaisesti. Alkuun oriin kanssa oli hieman ongelmia, sillä Velmua olisi kiinnostanut tutustua kaikkiin vieraisiin hevosiin ja ihmisiin vähän liikaakin. Kun ori sai vuoroa odotellessaan ihmetellä asioita rauhassa ei sen kanssa tarvinnut lähteä pelleilemaan tuomareiden silmien alle. Tuomareiden kommentit oriin rakenteesta olivatkin ihan odotettavissa ja kotiin viemisiksi meillä oli KTK III-palkinto.

09.12.2013 Estekurssi2, Ryhmä II Suvilaakson Ratsastuskoululla

Tänään päästiin ratsastustunnilla hyppäämään rataa. Estekorkeus ei ollut hääppöinen Velmua ajatellen, mutta tehtävä kuin meille luotu - kilpailemmehan oriin kanssa aktiivisesti rataesteillä. Alkuverryttelyissä Velmu tuntui napakalta ratsastaa, mutta ei ollut yhtä vauhdikas kuin normaalisti - ehkä ori alkoi jo tottua vieraaseen maneesiin, sillä olihan tämä jo kolmas kerta Suvilaaksossa. Verryttelyhyppyjä otimme muutamia yksittäisillä esteillä ja ori tuntui todella hyvältä ratsastaa, sillä liika vauhti oli jäänyt edellisille tunneille. Erityisen tyytyväinen olin verryttelyssä siihen, että ponnistuspaikat osuivat esteillä kohdilleen. Kun pääsimme vihdoin omalla vuorollamme hyppäämään rataa ensimmäistä kertaa alkoi Velmulla löytyä taas intoa. Ensimmäinen hyppy ja mopo meinasi karata käsistä. Toiselle esteelle oli Velmun mielestä hyvä pitkä kiitorata, joten sain tosissani tehdä töitä jotta vauhti olisi ollut edes jotenkin järkevä. Ennen kolmosestettä sain kutakuinkin Velmun laukan järkevään tempoon ja hyppy oli ihan ok, vaikkakin esteen jälkeen pitkä suora houkutti Velmua taas kerran lisäämään vauhtiaan. Nelosestettä kohti jouduin lähes nojaamaan oriin ohjia vastaan, sillä sarjaväli oli suhteellisen lyhyt ja Velmu painoi menemään minkä kintuistaan pääsi. Ajauduimme vauhdin takia liian lähelle sarjan ensimmäistä osaa, joten matalan esteen ylin puomi otti osumaa ja lensi maahan. Toinen osa sen sijaan pysyi ylhäällä, vaikka sarjaväli meinasikin tällä vauhdilla jäädä lyhyeksi. Sarjan jälkeen sain Velmun kohtuuhyvin lapaseen ja viides este hypättiinkin jo lähes normaalilla vauhdilla. Viimeistä estettä edeltävä tiukka kaarre sujui kuin vahingossa hyvin, sillä kerrankin Velmu vastasi nopeasti apuihini. Radan viimeinen este hypättiinkin jo kokolailla hyvässä yhteisymmärryksessä. Ensimmäisen ratakierroksen jälkeen saimmekin taas paljon palautetta ja vinkkejä tulevaa uusintakierrosta varten, joten uusi yritys tuotti jo paljon paremman tuloksen. Loppuverryttelyissä sainkin sitten jäähdytellä Velmua oikein kunnolla, sillä ori oli aivan vaahdossa ja puuskutti kuin höyryveturi.

Velmulla oli taas vauhti päällä. Teit kuitenkin sen pidättämisessä parhaasi, ja uusintakierroksella ylimääräiset höyryt olikin jo varmaan kulutettu, sillä se sujui paljon paremmin. Muistat vain itse istua pystyssä ja ohjien lisäksi pidättää myös äänellä ja istunnalla, niin Velmu reagoi jo paljon paremmin. Suoriuduitte tehtävistä ja teistä kuitenkin oikein mallikkaasti. - Maiju

02.12.2013 Estekurssi2, Ryhmä II Suvilaakson Ratsastuskoululla

Tänään meiltä löytyi taas roppakaupalla vauhtia, meinasi alkuverryttelyissä loppua maneesista koko kesken kun Velmu painatti ajoittain melkoisin askelen laukkaa päädystä toiseen - eikä sovi unohtaa niitä lukemattomia pukkeja joita ori heitteli innostuksen ja välillä jopa protestin takia. Kun suurimmat höyryt oli päästelty alkoi Velmukin toimimaan jopa ihan kivasti. Kun vihdoin päästiin hyppäämään oli Velmulta onneksi lähtenyt jo pahimmat virrat, joten esteiden ylitys sujui kutakuinkin turvallisesti ilman suurempia sähellyksiä. Olihan meillä tietysti hieman ongelmia jälleen kerran pienessä maneesissa kääntymisen kanssa, joten ajoittain esteille lähestyminen lipesi hieman sivuun. Kolmen esteen sarjalla Velmu kuitenkin palasi normaaliin kaahotukseensa, joten parilla kerralla oli vähällä ettei sukellettu viimeisen esteen läpi kun väli meinasi jäädä hieman pieneksi. Maiju kuitenkin osasi jälleen kerran opastaa meitä hyvin, joten viimeiset hypyt saimme onnistumaan oikeastaan jopa paremmin kuin hyvin.

Niinpä niin, teiltäpä ei puutu vauhtia. Muista kuitenkin itse istua pystyssä ja siten istunnalla pidättää, kädet alhaalla. Velmu on rehellinen, ja vaikka vauhtia on, se kuitenkin hyppää hyvin ja kuuntelee ratsastajaansa, vaikkei aina ihan täysillä reagoikaan. Myös sarjoilla muista esteen ajan pysyä melko pystyssä, ettet sukella vaikka hevonen sukeltaisikin. - Maiju

30.11.2013 KERJ Cup Marraskuu, Helppo - 2/4

Kilpailuista kirjoitetaan lehtiartikkeli. Sinä ja ratsusi olette pääosassa. Mutta mitä on tapahtunut: murskavoitto, hirveä häviö, jokin kommellus vai kenties tapaturma? Nyt kaikki mahdollinen mielikuvitus käyttöön ja toimittajana lehtiartikkelia kirjoittamaan. Kirjoita max n. A4 pituinen teksti.

Murskavoittoon vai hävitykseen?

Taas on kilpailtu joka kuukautinen KERJ Cup, johon osallistuikin sankoin joukoin niin uusia kuin vanhoja aikaisemmin nähtyjä ratsukoita. Yksi näistä uusista ratsukoista olikin erityisesti allekirjoittaneen silmätikkuna, nimittäin Cannabia ratsullaan Moon Veriheinä. Ratsukolta nähtiin kolme tyystin erilaista osakoetta, eikä ratsastaja vaikuttanut täysin tyytyväiseltä etenkään kouluosuuden jälkeen.

Kouluosuudella ratsastaja sai tehdä silminnähden paljon töitä ratsunsa liikkeessä pitämiseen ja välillä saattoi jopa aistia ratsastaja kypärän alla kuohuvan ärsyyntymisen. Huolimatta ratsukon keskinkertaiseksi jääneestä suorituksesta, koulukokeen prosentit riittivät varmistamaan paikan myös seuraavassa osakokeessa.

Ennen maasto-osuutta Cannabian nähtiin kuiskuttelevan jotain ratsunsa korvaan, ilmeisesti tavoitteenaan psyykata ratsunsa parempaan suoritukseen maastossa?

Maastokokeen lähtöalueella kävi kuhina niin yleisössä kuin itse lähtöviivallakin, sillä Cannabian ratsu oli vähällä irrota karvoistaan. Lähtöluvan saamisesta ei kulunut kovinkaan montaa sekuntia kun ratsukko oli jo kadonnut ensimmäisen mutkan taakse. Yleisön seassa liikkuikin paljon mielipiteitä siitä mahtaakohan ratsukko selvitä radasta hengissä tai kenties vauhtia on liikaa ja vähimmäisaika alittuu? Jännityksellä allekirjoittanutkin jäi siis seuraamaan maaliviivan tuntumaan missä kunnossa ja ajassa ratsukko sinne saapuisi.

Aikaa tuntui kuluvan pieni ikuisuus ennen kuin tämä samainen ratsukko tuli näkyviin maalialueen lähettyvillä olevasta metsiköstä. Vauhtia ei näyttänyt edelleenkään puuttuvan kun ratsukko rynnisti yli maaliviivan. Salaman nopea silmäys ratsastajan kasvoihin kuitenkin kertoi, että hevosen pidätteleminen läpi radan oli vienyt ratsastajalta paljon voimia. Pikaisen selvityksen jälkeen varmistui myös tieto siitä että ratsukko oli käyttänyt juuri ja juuri vaaditun ajan maastokokeeseen vieläpä puhtaaseen sellaiseen, joten ratsukolla olisi vielä edessään rataesteet pienen hengähdystauon jälkeen.

Esteradalle ratsukot pyydettiin käänteisessä paremmuusjärjestyksessä, joten Cannabia sai luvan odotella ratsunsa kanssa vuoroaan lähes viimeiseen asti.

Asettauduin mukavasti yleisön joukkoon lehtiöni kanssa välittömästi kuullessani, että Cannabia ja Moon Veriheinä kutsuttiin valmistautumaan radalle. Lähtöasetelmat olivat kutakuinkin hyvät, sillä ratsukko oli vielä tässä vaiheessa kolmen parhaan joukossa ja maastoestekokeen vauhdista päätellen ratsullakaan ei voisi olla enää yhtään ylimääräistä virtaa. Kun lähtösummeri viimein pärähti soimaan ratsukolle merkiksi radan aloittamisesta oli vähällä etten unohtanut hengittää.

Ratsukko nosti tyynen viileästi laukan ja suunnisti kohti ensimmäisiä esteitä ja tässä kohtaa allekirjoittanutkin uskalsi viimein hengittää. Cannabia ohjaili ratsuaan radalla esteeltä toiselle tyynellä itsevarmuudella ja vain muutama satunnainen kolahdus puomeihin aiheutti yleisössä jonkinasteista kuohuntaa, muuten katsomossa saattoi käsin kosketella siellä kytevää jännitystä radalla olevan ratsukon puolesta. Kun viimeinenkin este oli ylittynyt siististi ilman ongelmia räjähti yleisö villeihin suosion osoituksiin. Tässäkö oli tämän kilpailuluokan voittaja?

Tuomarit kommentoivat tekstiä seuraavasti:
wolf:
- Hieman oudon tuntuinen lehtiartikkeliksi, ei ihan sitä perinteisintä artikkelimaisuutta
- Olisin kaivannut jonkinlaista selitystä sille, miksi juuri tämä ratsukko otettiin silmätikuksi heti alusta lähtien, kun mitään erityistä ei tapahtunut
- Lehtiartikkelimaista kieltä käytetty hyvin, hauskoja kielikuvia

Joe:
"Hieno toteutus! Sujuvaa kerrontaa, aidon lehtiartikkelin tuntua."
alhippa:
Teksti selkeää lukea ja kappalejako näyttää hyvältä. Idea varsin kiva, kun toimittaja elää noinkin henkilökohtaisesti mukana kilpailussa.

30.11.2013 Estevalmennus, valmentajana Ziki

Saapuessani maneesiin valmentamaan ratsukkoa nämä olivatkin jo aloittaneet lämmittelyt. Velmu antoi itsestään erittäin velmun ensivaikutelman, kun tämä tepasteli reippaasti ja temperamenttisesti ympäri maneesia. Rakensin esteradan yhdessä parin tallitytön kanssa, jotka olivat tulleet katsomaan menoa. Aloitin helposta pystyesteestä, johon oli suora lähestyminen. Velmu näki esteen ja alkoi nostaa päätään ja hidastaa vauhtia jo kaukana esteestä, mutta laski päänsä Cannabian antaessa ohjeeksi mennä reippaampaa laukkaa. Hypystä tulikin erittäin lennokas ja ori vain innostui hypystä lisää. Energiaa piisasi! Puolipidätteillä ori pysytteli hallinnassa, ja kehotin ratsukkoa menemään pystyesteeltä okserille, jolle meni melko tiukka kaareva tie. Velmu hyppäsi hyvin pystyesteen, mutta ei ollut aivan niin kuulolla enää hypyn jälkeen jatkamaan menoa seuraavalle esteelle. Annoin ohjeeksi istua syvään satulaan ja ohjaamaan kunnolla istunnalla, ohjalla ja pohkeella esteelle jos sama toistui, ja seuraavalla kerralla ori olikin hieman enemmän hereillä hyppäämään esteen. Teimme tässä välissä muutaman pohkeenväistön ja laukanvaihdon ravin kautta, jotta ori olisi keskittynyt ratsastajaan ja tämän pyyntöihin. Seuraavat hypyt sujuivatkin todella hyvin, Velmu kulki edelleen reippaasti mutta tämä näytti olevan orin tyyli ylittää esteet. Vauhtia kyllä riitti! Lopulta ratsukko sai suorittaa kaikki esteet ratana, yksittäiseltä pystyesteeltä okserille, josta tie jatkui kaksoissarjalle ja vielä siltä esteeltä okserille. Rata sujui todella hyvin, ja molemmat saivatkin olla tyytyväisiä itseensä valmennuksen päätteeksi!

25.11.2013 Estekurssi2, Ryhmä II Suvilaakson Ratsastuskoululla

Olimme ilmoittautuneet Velmun kanssa Suvilaakson ratsastuskoululla järjestettävälle estekurssille ja tänään oli vuorossa kurssin ensimmäinen tunti. Kurssikalenteria selatessani huomasin, että päivän aiheeksi oli annettu okserin hyppääminen. Saavuimme Suvilaaksoon ajoissa, jotta Velmu ehti hieman tutustua paikan hajuihin ennen varsinaisen toiminnan alkua. Ori ei juuri jaksanut stressata uusista hajuista tai hälinästä, joten siirryimme maneesiin positiivisella mielellä. Maiju on jo maneesissa vastaanottamassa meitä ja kokosi parhaillaan tunnin aiheeseen sopivia esteitä.

Alkuverryttelyt saimme tehdä lähes itsenäisesti, vaikka Maiju välillä korjailikin tekemiäni virheitä ja neuvoi parhaansa mukaan. Velmu kuumui yllättävän nopeasti tajutessaan pääsevänsä pian hyppäämään ja ajoittain minulla olikin vaikeuksia pidätellä oria. Päästessämme vihdoin esteille saakka oli Velmu käyttänyt onneksi suurimman osan energiastaan jo alkuverryttelyissä esittämiinsä pukkihyppyihin ja tuntui nyt keskittyvän paremmin itse tehtävään. Kolmen erilaisen ja erikseen sijoitetun okserin hypääminen yksitellen ei tuottanut meille sen suurempi ongelmia, mutta Maijun mielestä vauhtia oli ajoittain kuitenkin liikaa. Useamman toiston jälkeen vauhtikin saatiin vihdoin hallintaan ja sekä lähestyminen että itse hyppy saatiin sujumaan moitteetta.

Velmu tuntui tänään poikkeuksellisen hyvältä ratsastaa kaikin puolin, vaikka alkuverryttelyissä meinasikin päästä piru irti. Okserien hyppääminen sinänsä ei koitunut ongelmaksi mutta vauhdista pitäsi pystyä luopumaan. Loppuverryttelyissä Velmu olikin ihan eri hevonen, sillä loputkin energiat oltiin saatu purettua ja hevonen toimi rennosti lähes pelkällä ajatuksen voimalla. Kiitos Maijulle erittäin suuresti kurssin ensimmäisestä tunnista, jäämme odottamaan innolla seuraavaa kertaa.

Teillä tosiaan riitti vauhtia, ajoittain juuri sopivasti, joskus vähän liikaa. Pienessä maneesissamme ison hevosen kova vauhti vielä korostuu - tehän loikitte päädystä päätyyn vain muutamalla laukalla! Ensi kerrasta yritän ehtiä kirjoittamaan vähän tarkemman kuvauksen etukäteen kurssien sivuille (http://rontti.net/suvilaakso/joulukurssit.php), mutta hyvinhän muistit mitä tunnilla tehtiin ilman sitäkin ;) - Maiju

04.11.2012 tarinakisat Tositarun Suomenhevosissa, helppo B - 2/3

Sijoita tarinaasi mahdollisimman monta Dingon esittämän kappaleen nimeä
"Naiselleni" kuului saatesana, kun sain nuoren oriin ohjat käteeni puolipilkallisesti kumartavalta mieheltäni. "Oleppa pistoolisankari ihan hiljaa vaan tai lähetän siut takasin kerjäläisten valtakuntaan." Lohdutukseksi pörrötin hiukan elämäni sankarin hiuksia ennenkuin nousin omille harhanäyilleen huutelevan hevosen selkään. "Noniin ukko, se on nyt sinä ja minä. Meidän vuoro edustaa mein pyhää klaania, näyttää ettei beibi saapunut kaupunkiin ihan suotta." Jokainen aamu nuoren hevosen saapumisen jälkeen olen katsellut, miten suoraan sanottuna rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut oikein hieno ukkeli. Intiaanikesän aloittaneissa juhannustansseissa oli junioria jänskättänyt vähän turhan paljon, mutta perjantain treeneissä tuli sellainen olo, että hän on se josta vielä joskus jotain hienoa tulee. "Via Finlandia, tehkää hyvin ja tuokaa tullessanne se rivin komein ruusuke!" ukko heitti kannustushuudoksi, kun suuntasin katseen kohti kunnian kenttiä. Pakko se vain on toivoa että hän on in myös tuomareiden mielessä, muuten saataisiin kohta säveltää uusi laulu tulevaisuudelle ja miettiä mitä suokkiputen kanssa tehdä. Tosin, aamutähti oli kovasti vakuutellut tämän olevan maaginen päivä - ja olinhan toki myös lakannut varpaankynnet onnea tuovalla kultaglitterillä, joten pakkohan tämän päivän oli voittohymniin päättyä?

25.10.2012 tarinakisat Villahaassa, 80-100cm - 1/8

Täydennä sanat tyhjiin kohtiin. Max 2 sanaa per viiva.
Villahaan synttärihumu taisi olla hieman liikaa puskassa kasvaneelle hevoselleni. Heti kun sain pysäköityä hurmaavasti rämisevän autoni upottavan kuraiselle parkkipaikalle ja talutettua ratsuni ulos hämyisästä trailerista, heppa päätti marssia takaisin. Yritin roikkua ankkurina, mutta se ei näyttänyt tehoavan, joten vein kaakkini suosiolla paikalleen. Huokaisin, kävelin buffetille ja otin ruokavuorelta näyttävästä pöydästä kermavaahtotornilla varustetun kakunpalasen. Se maistui etäisesti rotanmyrkyltä, mutta söin sen silti. Otin pöydästä hepalleni mukaan sokerikuorrutteisen porkkanan ja sylillisen porkkanoita, jotta se saataisiin lahjotuksi. Kun pääsin sinne, minne hevoseni olin jättänyt, huomasin että se oli karannut. Olin varma, että ratsuni oli livahtanut etsimään naisia, mutta sen sijaan, että olisin lähtenyt hakemaan karkuria sieltä, päätin jäädä syömään. Se oli kuitenkin virhe, sillä meidät tunteva tuomari katsoi oudoksuen minua, ja jouduin etsimään piiloja loppupäivän. Ilahduin kuitenkin, kun ratsuni taapersi vahingossa luokseni muutaman tunnin päästä. Se näytti jokseenkin eksyneeltä ja haisi epäilyttävästi lantalalta, mutta minusta oli silti varsin lohduttavaa, että oma wnb-kilparatsuni löytyi ja pääsimme kaikestahuolimatta tekemään suorituksemme suomaisella esteradalla.

30.08.2012 tarinakisat Villahaassa, helppo C - 7/12

Kuvaile suoritustanne mahdollisimman monella adektiivilla. Adjektiivien tulee alkaa hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella.
Mainio, mahtava, maskuliininen, miehekäs, menevä, mielekäs, mieltäylentävä, mieletön, menestyksekäs, mystinen, mahtipontinen, mallikelpoinen, melkoinen, mielenkiintoinen, mukiinmenevä, mieleenpainuva.

01.08.2012 tarinakisat Vaahterapolussa, helppo C - 5/7

Kirjoita tarina/runo johon sisältyy seuraavat sanat: ilta, mummo, kuva, pilvi, tanssia.
"Koita nyt perkele keskittyä edes hetkeksi..." kirosin orilleni, joka peitti rumat sanat melurajat ylittävään uhoamishuutoon, pysähtyen samalla niille jalansijoilleen nostelemaan etutassujaan kovinkin hurjana Oriina. Ärähdys ja tiukka raipan näpäytys lautasille sai urhon jälleen liikkeelle korein tanssiaskelein, joten ohjasin sen aitaan nojailevan Mikan luo. Samalla vilkaisin synkästi hiukan etäämmällä roikkuvia kuvaajia lintuobjektiiveineen, jolla varmaan saa tarkat kuvat takahampaiden paikoistakin näin halutessaan. "Tää on ihan sekasin, en tiä onko täällä sit joku tamma kiimassa tai jotain, mut ei tää normaalisti oo näin hermona ja pidä jatkuvaa meteliä", valitin orin turpaa rapsuttelevalle miehelle. "Ompahan ainakin koreet liikkeet." "Joo, jos saan sen liikkuun eteen- eikä ylöspäin..." "Pah, hyvin se menee. Missään ei näy pilveekään, ehkä sille tulee sen verran hiki verkassa että jaksaa keskittyä radalla paremmin." "Joo, ehkä. Mitä toi mummo kyylää meitä noin pahasti?" Nyökkäsin jonkun katsomossa kyräilevän muorin suuntaan vihjaavasti, samalla kun koppasin aidantolpalta vesipullon janoa sammuttamaan. "Emmätiä. Ehkä se ajatteli tulleensa kattoon jotain mykkänäytöstä tai jotain ja sit se haluais sitoo Velmun turvan solomuun kun noin hurjasti mölisee", Mika virnuili, tökkien samalla steppailevan hevosen ylähuulta. "Haha ei ehkä tekis kovin pahaa kyllä. No joo. Pitää kattoa saako tää kaiken puhtinsa kulutettua täällä, vai pistääkö se vielä illalla laitumella ranttaliks..." "Hurrrrja ukkeli. Tein startti on sit abaut vartin päästä." "Okejoo. Käyn vielä kokeileen josko tää liikkuis johonkin, pysyttele näköetäisyydellä niin saat napata suojat ja raipan sit pois." Pyöräytin orhini ympäri ja hoputin sen liikkeelle, pullavan suomiponin alkaessa esittää häntä pyörien parasta passageaan ohi kävelevälle poniruunalle.

07.06.2012 tarinakisat Villahaassa, helppo C - 6/6

Valitse kirjain ja kirjoita kisapäivästä tarina niin, että jokainen sana alkaa valitulla kirjaimella.
Vertasin Veriheinää viereiseen Verttiin, Villen valtaisaan valkeaan virolaiseen vehkeilijään. Veriheinä valloittaa vaivattomuudellaan, Ville valkeudellaan: voittajan valinta vaatinee viekkautta. Ville veisteili vitsiä Veriheinän valloittavasta velmuudesta, verraten Veriheinää vauhdikkaaseen viikinkiin, vedoten Veriheinän vikkelään varusteiden väistelyyn.

virtuaalitalli | virtuaalihevonen
© Pirunkorpi 2016 - Tausta © Amanda Hinault (CC BY-SA 2.0)