virtuaalihevonen

Rakennekuva © Loci
Ulkoasu © M Layouts
Ulkoasun kuva © Ulf Bodin (CC BY-NC-SA 2.0)

VIP MVA Fn, KTK-II, KV-II, Quality

Kutsumanimi "Tao, Tadde, Taotao"
Rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, ori
Syntymäaika 08.03.2017, 6-vuotias
Väri, säkäkorkeus tummanrautias, 168cm
Rekisterinumerot VH18-031-0124, #PKK2604
Omistaja Marcus Lehto (VRL-08204)
Kotitalli Leijonalaakso
Painotus kouluratsastus
Koulutustaso Intermediate I (tavoite: Grand Prix), 110cm (tavoite: 130cm)
Kasvattaja Zelos, Loci

Saavutus myönnetty 20.03.2018
Rakenne: 9, Käynti: 1, Ravi: 5, Laukka: 3, Lisäpisteet: 1, Suku: 5.0, Yhteensä: 24.0 p. = KV-II

Saavutus myönnetty 18.05.2018
65,000%

Saavutus myönnetty 15.08.2018
19+18,5+18 = 74% = KTK-II
- Virkeän oloinen ori. Rotuleima erinomainen, sukupuolileima voisi olla vahvempi. Sporttinen, treenattu ja lihaksikas runko. Ej kokkapolvinen. Ahtaahko etuosa, pysty lapa. Lihaksikas kaula, kuiva pää.
- Hyvä syvä runko, luisu lautanen, vahva lapa,kaula ja runko eivät sopusuhtaisia (esim. lihasmassa), vas. etujalka kokkapolvinen sivusta, ilmeikäs.

Saavutus myönnetty 2018
VIP MVA Fn

Tadeo v.d. Zelos, tutummin vain Tao, Tadde, Taotao (rakkaalla lapsella on monta nimeä) saapui omistukseeni talvisena päivänä Zelosista. Olin sisareni kanssa lähtenyt hieman matkustelemaan kohteena monenmonta tallia. Zelos oli yksi näistä. Kun saavuimme tallille, sisarelleni tuttu tallin omistaja kertoi parista myyntihevosestaan. Tao oli yksi näistä ja tottakai kun näin komean nuoren orin, minun oli saatava se, hinnalla millä hyvänsä. Hetken jutusteltuamme ja ihailtuani Taon juoksutusta ja irtohypytystä, olin tehnyt valintani. Tosin, olin tehnyt sen jo heti kun näin orin, krhm. Vaikka ori oli hienosta koulusuvusta, siltä löytyi kapasiteettia myös esteiden puolella, joten ei huolta, pääsen myös hyppäämään, kovaa ja korkealta!

Tao on yleisesti ottaen oikea pirulainen. Pahempaa saa etsiä. Ori on tottakai myös todella osaava ja tahtoa täynnä oleva palkitseva hevonen. Sen kanssa vaan saa tehdä töitä niin, että hiki virtaa ja kyyneleet valuvat poskia pitkin. Tao on todella energinen kaveri, jonka kanssa ei varmasti tule yhtäkään tylsää päivää.

Hoidettaessa Tao on hyvä ottaa käytävälle, sillä karsinassa se steppailee ja yrittää purra hermostuneena. Karsina on aivan liian ahdas tälle prinssille ja auta armias jos palvelijakin sattuu tulemaan viereen häsläämään. Käytävällä ori on paljon kiltimpi ja rauhallisempi, mutta älä luulekaan, että pääsisit helpolla. Harjaus on ainoa mukava juttu Taon mielestä ja silloin se jaksaa seisoskella rauhallisesti ja nauttia. Kuitenkin kun otetaan esimerkiksi kaviokoukku esiin, alkaa show. Tao nostelee jalkojaan miten sattuu ja yrittää purra. Ori luimii, eikä millään pidä jalkojaan ylhäällä. Ensikertalaiselle Tao varmasti näyttää pelottavalta. Sen silmissä palaa tuli ja orista näkee, ettei se siedä käskytystä pätkääkään. Ihme, jos hoitajalla ei mene hermot orin kanssa. Saa olla aika pitkäpinnainen ihminen. Jopa minulla menee hermot Taoon, vaikka olen yleensä kylmänviileä ja revin kaikesta vitsiä. Tao ei ole mikään vitsi.
Varustaessa ori steppailee kärsimättömänä. Suitsia laitettaessa hevonen nostelee päätään ja yrittää purra, kun kuolaimet lähestyvät sen suuta. Satula on onneksi ihmeen helppo laittaa, vaikka hampaat meinaavatkin käydä kiinni olkapäässä satulavyötä kiristäessä. Suojat ovat kuitenkin ehkä se pahin. Ori vihaa jalkoihin koskemista yli kaiken. Suojia ei ole kovin helppo laittaa, kun hevonen koittaa potkia ja nykiä jalkaansa pois. Jälleen kerran Taon kanssa on oltava todella tiukka, eikä antaa periksi.

Talutettaessa Tao on energinen, mutta hallittavissa. Mitään ori ei usko, mutta harvoin se temppuileekaan. Ainoa poikkeus on orin näköpiirissä olevat kauniit neitokaiset. Tällöin ori kiljuu niiden perään ja yrittää repiä riimunarua pois taluttajan kädestä. Hevosen kanssa tulee vain olla tiukka, jotta se ei lähde omille teilleen tammalaitumille vierailemaan. Ori on yleisesti ottaen kuitenkin kohtuullisen helppo talutettava, kunhan pysyy sen tahdissa.

Ratsastettaessa Tao on haastava, eikä anna mitään ilmaiseksi. Orin kanssa saa tehdä töitä joka kerta otsa hiessä, oli sitten kyse kuinka kivasta treenistä tahansa.
Kouluratsuna Tao on ehdottomasti täydellinen. Tai oikeastaan niin täydellinen kuin Tao vain voi olla. Orilla on hienot ja lennokkaat askeleet ja se taipuu kauniisti. Siltä löytyy taitoa ja jaksamusta työskennellä pitkäjänteisesti, eikä se pelkää ottaa haasteita vastaan. Ori ei koskaan luovuta, eikä tylsisty. Hevonen on vain kovin tarkka ratsastajansa liikkeistä. Epäselvät avut eivät oria niinkään hetkauta, mutta auta armias jos pidät liian tiukan otteen ohjista tai muuten keikut selässä holtittomasti. Tällöin ori jämähtää joko paikalleen, tai on seuraavassa hetkessä jo kiitolaukannut kentän toiseen päähän.
Esteillä Tao on suoraan sanottuna hauska otus; hieman hukassa, mutta potentiaalinen. Tao ei aivan ymmärrä sanoja hallitusti esteen yli vaan se kaahaa esteeltä toiselle, jos sitä ei muista koko ajan muistuttaa asiasta. Orilla on ihan kohtuullinen hyppytyyli, mutta ei siitä koskaan mitään 160cm kisaratsua tule. Orilta ei löyty niin paljon edes ponnuvoimaa, tai oikeastaan tahtoa hypätä niin korkeita esteitä. Kauhean rankkaa sellainen kun on ratsastaja selässä.
Maastossa ori on kärsimätön ja haluaisi heti polulle päästessä lähteä pinkomaan täysiä eteenpäin. Hevonen on täynnä energiaa, kun maastoon mennään, mutta yleensä joko luvalla tai omin luvin laukattujen pätkien jälkeen tallille palatessa, on energia sopivasti tasaantunut. Sateella Tao ei kuitenkaan astu edes pihalle tallista. Ori on oikea hienohelma ja se säikkyy lätäköitä. Yleisesti ottaen Taon kanssa on kuitenkin mukava maastoilla, jos ei pelkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kuljetusautoon Tao ei mene, ei sitten millään. Sen kanssa saa usein tapella aivan minimissään puoli tuntia, jotta ori suostuu tekemään pyydetyt, tai siinä vaiheessa jo raivotut, asiat. Kun Tao lopulta suostuu menemään rampin ylös asti ja paikalleen, se menee vauhdilla. Siinä saakin olla lastaaja tarkkana ettei satu itselle tai hevoselle vahinkoja.

Kilpailutilanteessa Tao on kylmänviileä ja suorittaa tarkasti. Se ei kummeksu yleisöstä kuuluvaa kohinaa tai muuta melua, vaan keskittyy vain ja ainoastaan omaan suoritukseensa. Ratsastajan tulee kuitenkin olla tarkka tekemisissään, sillä jos joku ei ole Taon mielestä hyvin, ori pysähtyy paikalleen, tai muuten venkoilee.

i. Moonwalk ABG
fwb, 164cm, m
ii. Moonstruck
fwb, 164cm, rnkrj
iii. Gotz Gong
iie. Lionitus Danielle
ie. Jasmina AR
dwb, 164cm, mrn
iei. Soldat
iee. Jannica
e. Tamari v.d. Zelos
fwb, 169cm, rt
ei. Plastoned
KRJ-I
fwb, 168cm, rn
eii. Plastigo
fwb, 165cm, rn
eie. Hyasint
fwb, 164cm, rt
ee. Exterminator's Tamara
KRJ-II, YLA2
fwb, 169cm
eei. Opal's Truman
fwb, 167cm
eee. NB Tammy
fwb, 164cm

Sukuselvitys

Tulossa

Jälkeläiset

Tao ei tällä hetkellä ole tarjolla jalostukseen. Arvion mukaan ori tulee tarjolle vuoden 2020 alussa.

PKK-näyttelyt
08.03.2018 - Hallava - Hevosorit, rakenne, tuom. Lynn, EO-sert
05.05.2018 - Zelos - Muut puoliveriset orit, tuom. Lynn, EO-sert
25.06.2018 - PKK - Rakenne: lämminveriset oriit, tuom. nica, KTK-sert
25.07.2018 - PKK - Rakenne: lämminveriset oriit, tuom. Lynn, EO-sert
29.08.2018 - Saariston hevosopisto - Rakenne: Muut hevosoriit, tuom. Anne, EO-sert
08.09.2018 - DS Valmennustalli - Hevosorit, tuom. Lynn, KTK-sert

KRJ (12 sijoitusta)
12.05.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 2/30
19.05.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 4/30
20.05.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 5/25
27.05.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 2/25
02.06.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 7/30
09.06.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 1/30
16.06.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 30/30
23.06.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 21/30
30.06.2018 - Claridge Stud - Helppo A - 1/30
01.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 16/40
01.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 14/40
01.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 2/12
01.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 7/12
02.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 24/40
02.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 37/40
02.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 12/12
02.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 9/12
03.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 17/40
03.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 17/40
03.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 7/12
03.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 11/12
04.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 26/40
04.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 16/40
04.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 10/12
04.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 6/12
05.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 6/40
05.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 22/40
05.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 9/12
05.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 7/12
06.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 29/40
06.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 4/40
06.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 12/12
06.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 12/12
07.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 26/40
07.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 30/40
07.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 11/12
07.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 5/12
08.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 32/40
08.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 35/40
08.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 7/12
08.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 9/12
09.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 1/40
09.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 33/40
09.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 3/12
09.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 2/12
10.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 36/40
10.09.2018 - Priton Budyonnys - Vaativa B - 11/40
10.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 2/12
10.09.2018 - Salpicar - Intermediate I - 1/12
30.09.2018 - KRJ-Cup - Harmaatuulen oriasema - Intermediate I - 22/83
25.10.2018 - KRJ Young Champion - Harmaatuulen oriasema - KN Special - 73/110
26.10.2018 - KRJ Young Champion - Harmaatuulen oriasema - Helppo B - 65/75
ERJ (1 sijoitus)
06.11.2018 - Lehmusvaara - 90cm - 5/50
06.11.2018 - Lehmusvaara - 90cm - 47/50
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Kouluratsastus, villit (1 sijoitusta)
18.03.2018 - Saariston hevosopisto - Helppo C, Tie Tähtiin 1. osak. - 12/21
15.04.2018 - Hukkasuo - Helppo C, Tie Tähtiin 3. osak. - 4/23
12.05.2018 - Hallava - Helppo C, Tie Tähtiin finaali - 20/23
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00

Päiväkirjamerkintä 22.04.2018 - Kevätmaasto Mansikkamäessä (207 sanaa)

Saavuimme Mansikkamäkeen odottavaisin tunnelmin. Tänään olisi ensimmäisen porukkamaaston aika ja meidän ympärillä oli aivan vieraita ihmisiä ja hevosia. Tao pullisteli ja mua katsottiin epäilevästi. Kuulin kuiskauksen: "Kuka hitto lähtee nuoren orin kanssa maastoon oudolla porukalla?" Mä kuitenkin tiesin, että saisin pidettyä Taon aisoissa ja se käyttäytyisi oikein mallikkaasti, vaikka rasavilli otus olikin. Ei mua vähempää voinut kiinnostaa muiden mielipiteet. Tiesin kyllä omat ja orin rajat. Vaikka sana levisi koko porukan kesken, maastoretki sujui silti loistavasti. Kun kaikki näkivät, että Tao käyttäytyi kohtuullisen hyvin, miten nyt nuori hevonen vähän sätkii sinne tänne, mut otettiin hyvin vastaan ja juttua lensi. Mansikkamäen maastot olivat kauniit ja kun pysähdyimme laavulle evästäytymään, aurinkokin pilkahti esiin.

Kun lähdimme laavulta takaisin tallia kohti, Humutin kertoi, että pääsisi kokeilemaan maastoesteitä halutessaan. Ensin meinasin, että ei me viitsitä, sillä Tao ei ollut kertaakaan vielä semmoisia nähnyt. Mua kuitenkin rohkaistiin, että hypätkää nyt edes yksi tukki ja niin me hypättiin. Annoin Taon kuitenkin ensin tutkia ja haistella estettä. Itse hyppy meni hyvin ja oli mukava päästä pitkästä aikaa hyppäämään maastoesteitä. Taon kanssa kun oltiin vasta harjoiteltu maneesissa normaaleja raitamatoja. Tallille takaisin päästyämme kiitin todella paljon retkestä, hoidin Taon kuntoon ja lähdimme takaisin kotia kohti. Ei voi muuta sanoa, kuin että mukavaa oli ja toivon mukaan joskus uudestaankin!

Päiväkirjamerkintä 15.04.2018 - Tie Tähtiin 3. osakilpailu (230 sanaa)

Tao steppaili hermostuneesti kuljetuskärryssä, kun menin sitä sieltä hakemaan. Me oltiin juuri päästy Hukkasuon parkkipaikalle ja meitä odotti Tie Tähtiin-kilpailun 3. osakilpailu. Mua ei oikeastaan jännittänyt enää niin paljoa kuin viimeksi, mutta kyllä mahanpohjassa silti kutkutti. Otin orin ulos kärrystä ja se tutkaili uutta ympäristöä. Se kävi pitkälleen keskelle parkkipaikkaa ja piehtaroi rajusti. Kun Tao vihdoin nousi takaisin pystyyn, tajusin, että ori oli aivan täysin pölyssä. Nyt tulisi kiire.

”Ole nyt kunnolla!” tiuskaisin Taolle sen steppaillessa karsinassa hätäisenä. Se olisi halunnut jo hommiin, mutta meidän vuoro ei todellakaan ollut vielä. Harjasin orin ripeästi ja putsasin sen kaviot. Sitten oli letityksen aika. Voi kun olisikin sisko nyt mukana, mä olin aivan armottoman huono letittämään. Mä tein kuitenkin parhaani ja pian oli satula ja suitsetkin yllä. Vielä olisi pinteleiden vuoro. Ja sai siinä kyllä tapellakin. Ori pyrki steppailemaan ja se koitti purrakin mua kertaalleen. Saatoin jopa hieman ärähtää kärkkäälle hevoselle jossain välissä. Mulla ei koskaan mennyt hermot, mutta kyllä Taon kanssa olin koetuksella.

Kun me vihdoin päästiin lämmittelemään, Tao kävi kuumana ja eteni vauhdikkaasti eteenpäin. Sain rystyset valkoisina pidätellä oria, ettei se mennyt pitkin poikin päin muita lämmittelijöitä. Kyllä taas tuli mietittyä, miksi ihmeessä olin tämän kyseisen orin ostanut. Toisaalta, oli orissa sopivat haasteet ja sisimmiltään hevonen oli todella ihana nuori pojannulikka. Ihan kuin minä! Meissä oli niin paljon samaa. Varmaan ainoa ero oli se, että Taolla meni hermot ja mulla ei.

Päiväkirjamerkintä 12.04.2018 - Synttäri- ja muuttohuumaa! (304 sanaa)

Tänään oli erityisen jännittävän päivä. Ensinnäkin, Tao täytti 4 vuotta ja toiseksi, ori muuttaa Leijonalaaksoon asustelemaan! Hevonen oli jo lastattu onnistuneesti, joten toivoin, ettei se saisi mitään hirveätä hepulia Leijiksen pihalla. Hieno ensivaikutelma... Istuin ratin taakse ja katsahdin sisartani apukuskin paikalla. Nyt se olisi menoa. Kuuntelimme Radio Rockia, tapamme mukaan, kun ajoimme kohti Taon uutta kotia. Parkkipaikalla meitä odottikin jo Jewell toivottamassa uutta asukasta talliin. Kun otimme Taon ulos, ori tutkiskeli tarkasti ympäristöään ja haisteli vieraiden hevosten tuoksua. Hevonen oli selvästi ihmeissään, sillä sitä ei oltu puunailtu kisakuntoon ollenkaan.

Jewell ohjasi meidät oikealle karsinalle ja juttelimme täyshoidosta, että mitä siihen nyt sitten kuuluikaan. Valmennuspaikkakaan ei ollut kuulostanut huonolta, mutta siihen minulla ei ollut ainakaan vielä varaa. Hemmetin Tao oli maksanut mansikoita, hieman yli budjetinkin, joten nyt piti hetken elää säästäen.
”On tämä kyllä hieno paikka, ei voi muuta sanoa!” Dimma riemastui kulkiessamme talliin. Naisella oli mukana osa Taon kamoista ja oltiin me Jewellillekin saatu jotakin kantoon.
”Eikös?” virnistin, kun astuimme tallin ovista sisään. Tallissa kävi vilinä ja Tao kummasteli sitä. Ori oli tottunut olemaan rauhallisessa tallissa, joten mua vähän jännitti, miten hevonen tulisi Leijiksen vilinään tottumaan. Onneksi orin karsina oli kohtuullisen rauhallinen karsina tallin kulmassa, joten huokaisin helpotuksesta. Tätä olinkin toivonut.

Kun Tao oli saatu karsinaansa, lähdimme Dimman kanssa hakemaan loppuja tavaroita autolta. Kaikkea emme olleet saaneet mahtumaan mukaan, sillä myös Kikin häkki oli takakontissa, koira sisällä. Viimeiset kamat kannettuamme, Dimma nappasi Kikin autosta ja lähdimme kohti tallia. Mulla oli Taolle myös pieni synttäriyllätys taskussa. Karsinalle päästyämme Kiki tervehti tuttua oria innokkaasti, kuitenkaan kovinkaan paljoa haukkumatta. Oli hyvä opettaa heti alkuunsa, että varsinkin tallilla pysyttiin hiljaa. Ihmeen hyvin pentu kuunteli, kun sitä kielsi, vaikka yrittihän se välillä testailla. Annoin Taolle taskustani pari porkkanaa ja leivänpalan ruokakippoon ja ori alkoi mussuttaa niitä hyvinkin tyytyväisenä.
”Hyvää synttäriä hei!” hymyilin ja rapsutin oria jatkaen: ”Nyt ollaan kotona.”

Kouluvalmennus 09.04.2018 - Valmentautumista kaaokseen (503 sanaa)

Meillä oli Taon kanssa taas Tie Tähtiin -juttuja. Viideltä alkaisi kouluvalmennus Auburn Estatessa, mutta mua ei jännittänyt. Kyllä Tao osaisi ehkä käyttäytyä. Meillä oli mennyt 1. osakilpailu ihmeen hyvin siihen nähden, kuinka raaka Tao oli ja kuinka mä kisasin mieluummin esteitä tai ajoin raveissa. Mä en ollut todellakaan tottunut näyttämään viimeisen päälle ja hienostelemaan. Tosin, Taon kanssa oli sen verran tapeltavaa, että se hienostelu ja viimeisen päälle näyttäminen jäivät jonnekin muualle.

Auburn Estaten maneesi oli upea. Jestas miten se olikin upea! Me lämmiteltiin Taon kanssa pitkään ja katselin kelloa. Valmentajaa, Isabellaa, ei näkynyt. Juuri kun huomasin asian, nainen pyyhälsi maneesin ovesta ja pahoitteli myöhästymistään. Eipä siinä mitään, sillä ainakin mulla ja Taolla oli aikaa. Pääsi orikin harjoittelemaan kärsivällisyyttä. Tao oli todellakin energiaa täynnä ja mua vähän hirvitti, että mitähän valmennuksesta tulisi. Joko ei mitään tai.... ei mitään. Tao oli ilmeisesti kuitenkin asiasta toista mieltä ja se eteni kovinkin kuuliaisesti. Mua oikein yllätti, miten nuori oripoika osasikaan käyttäytyä, ja vieläpä seurassa!

Kävimme yksitellen läpi koulurataa ja Tao suoritti ehkä jopa hieman hermostuneesti. Ori ei meinannut tervehdyksen aikana pysyä paikoillaan ja harjoittelimme sitä muutamaan otteeseen. Muuten suoritimme radan kohtuullisen hyvin. Hieman oli tönkköyttä vaihdoissa, mutta yllätyin positiivisesti, miten ahkerasti ja kuuliaisesti hevonen työskenteli. Mulla itsellä taas meinas mennä kokorataleikkaat ja kolmikaariset kiemuraurat sun muut sekaisin. Enhän mä ollut niitä tarvinnut koskaan missään. Sisarelleni kun olin valmennuksia, tai oikeastaan rääkkitreenejä, pitänyt, ei me oltu käyty mitään teitä sillä tavalla, miten ehkä täällä niihin keskityttiin. Kyllähän mulla tietoa oli ja osaamistakin, mutta sitten kun piti oikeasti tehdä, niin ei pysynyt mikään mielessä. Toivon mukaan itse kilpailuissa sitten paremmin.

Tao liikkui energisesti ja sain sen kulkemaan hallitusti. Meille helpointa oli harjoituslaukka ja vaikeinta oli pysähdys ja peruutus. Tao kun ei millään olisi malttanut pysähtyä, kun kerran oltiin hyvään vauhtiin päästy. Meillä molemmilla oli kyllä hauskaa valmennuksessa, vaikka saihan siellä tehdä töitä hiki hatussa. Se kyllä kelpasi minulle. Pääsi ainakin töihin.

Mä katselin muiden ratsukoiden menoa ja mua hieman alkoi harmittaa. Muut olivat paljon parempia ja edistyneempiä kuin me raakileet. Siinä, missä Tao vasta oppi asioita ja oppi työskentelemään kunnolla, muiden hevoset etenivät vankalla taidolla eteenpäin. Kyllähän Tao liikkua osasi ja todella komeat liikkeet sillä todella olikin, mutta kun ei nuoren päähän oikein mahdu, että pitäisi osata käyttäytyä ja tehdä niin kuin minä sanon. Ori luuli olevansa joku pomo, mutta mä en kyllä antanut. En antanut Taolle koskaan periksi, vaikka mieli olisi tehnyt. Siinähän oltaisiin oltu ongelmissa jo heti aluksi, jos Taolle olisi antanut periksi edes yhdessä asiassa.

Loppuverryttelyissä mä olin jo ihan loppu. Mulla oli todella hyvä kunto ja muuta, mutta ei tämä kyllä mikään helppo valmennus ollut. Isabella oli todella laittanut meidät töihin ja kokeilemaan äärirajoja. Olin todella tyytyväinen, että olimme ilmoittautuneet, ja lopulta lähteneet, valmennukseen. Kun näin ilmoituksen, olin todennut, että ei meidän kannata kun ei me kuitenkaan tulla pärjäämään. Sitten mun sisko oli sanonut, että kyllä te nyt menette sinne ainakin oppimaan käyttäytymistä, kun kerran tilaisuus on. Hyvä, että mulla oli tällainen sisko, sillä hyvillä mielin me kyllä valmennuksesta lähdettiinkin. Kiitos Isabella ja Auburn Estate!

Päiväkirjamerkintä 18.03.2018 - Tie Tähtiin 1. osakilpailu (511 sanaa)

Mua jännitti, mutta en antanut sen vaivata. Olimme matkalla Saariston hevosopistolle Tie Tähtiin-kilpailun ensimmäiseen osakilpailuun. Sisareni oli mukana ja oli lupautunut ajamaan minut ja Taon perille. Kello oli jo kymmenen ja vielä oli puoli tuntia matkaa opistolle. Mä kertasin kouluohjelmaa ja sisareni tenttasi. Saatoin jopa hieman yllättyä, sillä muistin ohjelman täydellisesti. Ainakin vielä. Auto tärähti, kun Tao potkaisi seinään kiukkuisena. Tänään ei ollut ollenkaan hyvä aamu. Ensinnäkin, orin kanssa joutui tappelemaan jo riimun kanssa. Harjauskaan ei ollut nuoren hevosen mieleen sitten pätkääkään ja kaviot vasta kamalat oli putsata. Mä olin kuitenkin optimistinen ja sanoinkin sisarelleni, että kyllä Tao meidät yllättää. Orilla oli ollut tapana olla aamuisin kauhea kiukkupää, mutta päivää kohden se hieman rauhoittuisi. Varsinkin, jos pääsee töihin, ja nyt todella pääsisi!

Me ajettiin Saariston pihaan. Parkkipaikka oli lähes tyhjä. Oltiinko me muka liian ajoissa. Katsahdin sisartani kysyvästi, mutta tämä kohautti vain olkiansa. Parkkeerasimme auton ja avasin oven. Nousin autosta ja ojentelin jäseniäni. Ei jestas mä olin jumissa. Miten mä pystyisin olemaan elegantisti satulassa. No, ehkä Tao hoitaa tämän elegantimman puolen. Oikeastaan, en ollut siitä yhtään varma. Suljin oven ja kävelin kärryn taakse. Avasimme kärryn ja sisällä odotti vihaisen näköinen nuori oripoika.
”Älä viitti, ollaan perillä. Nyt käyttäydyt nätisti tai menee hermot”, sisareni tiuskaisi orille, joka taas potkaisi kärryn seinää.
”Sulle ei kyl kelpaa mikään”, siskoni tuhahti ja nousin hakemaan oria pois kärrystä. Tao oli todella tyytyväinen päästessään ulkoilmaan ja hevonen meinasi lähteä käsistä minun ollessa hieman varomaton. Mä en tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä ori lähti kiskomaan kohti ruohoa. Oletin, että hevonen haluaisi hieman välipalaa ja sille sen olisin suonut. Hevonen kuitenkin kävi pitkäkseen ja heitti jalat ylös piehtaroidakseen villisti.
”Heiiii mikäs sen ravurin nimi olikaan?” kysäisin sisareltani, joka katsoi minua, kuin minun olisi todellakin pitänyt tietää mikä hevonen oli kyseessä. En kuitenkaan muistanut, enkä jaksanut sen kummemmin miettiäkään. Sisareni nappasi tarvittavat tavarat mukaansa ja lähdimme kohti tallia, johon meille oli varattu karsina kilpailujen ajaksi.

Ori potkaisi muutaman kerran ilmaa matkallamme talliin ja hevosesta huokui innokkuus. Se tutki paikkoja tarkasti ja halusi tietää jokaisen äänen lähteen. Tallissa kävi hulina, kun astuimme sisään. Muutamat kisaajat hääräsivät hevostensa ympärillä. Tao säpsähti tallin vilinästä ja katsoi uusia tuttavuuksia väheksyen. Ori loi tottakai myös minuun saman katseen ja pystyin lukemaan sen silmistä ”Lähdetään pois täältä, nyt, heti. Ei jaksa.” Talutin Taon kuitenkin oikeaan karsinaan ja joku nuorempi tyttö saattoi hieman huokaista ihastuksesta nähdessään Taon. Hymyilin tytölle. Olihan Tao komea nuori, mutta oli mukava saada niin sanotusti tavalliselta tytöltäkin ihailua. Ei pelkästään tuomarien lausumia tuttuja lauseita miten rakenne oli hyvä ja miten ori liikkui kauniisti. Sidoin orin karsinaan ja katsahdin sisartani sanoen:
”Tässä ei onneks oo mikään hätä. Letitätkö harjan jos mä riskeeraan henkeni mennen hännän luokse?”
Nainen naurahti ja nyökkäsi sanoen:
”Ihan miten vaan.”
Ei ollut voinut ajatellakaan, että orin jouhet olisi letittänyt jo kotona. Joidenkin hevosten kanssa se onnistui todella hienosti, mutta Tao olisi varmasti sekoittanut jouhet jollain taikakeinolla. Palautin mieleeni taas kouluohjelmaa ja ilmeisesti mumisin sitä itsekseni, kun sisareni totesi:
”Hyvin sä muistat. Älä ny stressaa. Ainoo mitä sun tarvii jännittää, on se, miten Tao suorittaa. Mut hei oikeesti. Hyvin se menee.”

Päiväkirjamerkintä 08.03.2018 - Tie Tähtiin odottaa! (300 sanaa)

Asetin jalkani jalustimeen ja ponkaisin satulaan. Tao liikkui allani kärsimättömästi ja olisi halunnut paeta paikalta. Orilla oli jälleen huono päivä, kuten aina, mutta tänään jopa mulla oli meinannut pettää hermot. Tänään oli vuorossa ihan perustuuppailua, muistin virkistämistä perusasioiden parissa. Olin ilmoittautunut Tie Tähtiin-kilpailun Helppo C-luokkaan Taolla ja mua suoraan sanottuna hieman jännitti, selvittäisiinkö me siitä. Ori oli vielä niin raaka, vaikka siinä olikin todella paljon potentiaalia ja halua työskennellä. Tai ainakin sillä voisi olla halua työskennellä. Tällä hetkellä ratsastaminen ja asioiden opettelu oli yhtä tahtojen taistelua, mutta kyllä mä vielä Taon selätän. Ensimmäinen osakilpailu oli jo kymmenen päivän päästä. Tärkeintä oli kuitenkin se, että päästään orin kanssa hieman kilpailujen tuntuun ja vähän haastamaan, että mihin orista todella on. Ja minusta. Me ei oltu harjoiteltu ihan kauheasti, sillä Tao oli vielä niin nuori. Aikalailla perusasiat hoidettu pois alta ja vähän päälle, mutta mitään systemaattista työntekoa ei oltu kovinkaan paljoa tehty. No, näemme suorituksen jälkeen vasta, miten lähtee käyntiin! Rennolla fiiliksellä me ainakin lähetään kokeilemaan.

Karistin kisa-ajatukset mielestäni ja otin satulassa paremman asennon. Tao tuppasi kyttäämään tiettyä maneesin kulmaa, mistä tultiin sisälle. Aivan kuin siellä olisi vaaninut joku hevosensyöjämörkö. Ori meinasi oikaista kyseisessä kulmassa, mutta kannustin sitä menemään yhä syvemmälle kulmaan joka kerta. Ihme kyllä hevonen totteli. Tao eteni kumman rennosti, vaikkakin innokkaasti, ja se oli hyvin hallittavissa. Kävimme läpi koulurataa, mikä tulisi kilpailuissa suorittaa ja ori suoritti sen, ei moitteettomasti, mutta ihmeen hyvin. Ori taipui hyvin ja sen liikkeet olivat lennokkaita. Hevonen myös heitteli päätään innostuessaan, enkä saanut sitä tottelemaan, vaikka mitä poppaskonsteja yritin. Ei se ulkonäkö ja liikkeiden kauneus ollut se tärkein tässä treenissä, vaan radan suorittaminen ilman tai edes lähes ilman taukoja. Pakko myöntää, että hieman yllätyin Taon suorituksesta ja huokaisin hieman jopa helpoituksesta. Ehkä tästä voisikin tulla jotain ja ehkä mä en ole aivan toivoton kouluratsastaja, saatika kouluttaja.

Päiväkirjamerkintä 28.01.2018 - Ensimmäinen ratsastuskerta (437 sanaa)

”Voi herraisä pysy nyt paikallas!” karjaisin nuorelle hevoselle, joka ei vain voinut seistä paikoillaan, kun yritin putsata sen kavioita. Tänään oli tarkoitus hypätä ensimmäistä kertaa Taon selkään. Mua jännitti ihan sikana, sillä siskoni joutui uhrautumaan pienen kokonsa takia. Ei siinä. Olihan se tosi taitava ja kokenut, mutta se oli kuitenkin mun sisko. Mitä jos se lentäisi selästä kuin leppäkeihäs. Katsahdin Taoa hieman huolestuneena, mutta karistin ajatuksen pois mielestäni. Ori vain innostuisi, kun aistisi hermostuneisuuteni. Pyyhkäisin otsaani hiestä, kun oli saanut viimeisenkin kavion puhdistettua.
”Oothan sitten kiltisti. Ja täähän on meille jo tuttua juttua. Satula se vaan on, eikä ne suitsetkaan niin kamalat jutut ole”, sanoin Taolle rauhallisesti ja nostin sille satulahuovan selkään. Hevonen ei kummeksunut jo tutuksi tullutta huopaa, mutta hätkähti hieman kun laitoin sen päälle satulan. Ori katseli tarkkaavaisesti toimiani ja kun laitoin satulavyötä kiinni, se näykkäisi olkapäästä.
”Perkele!” karjaisin ja kuulin tallin oven käyvän.
”Mitäs täällä huudetaan?” kuulin sisareni äänen. Hän nauroi ja asteli luoksemme.
”No miltä näyttää. Mulla on kohta taas mustelma olkapäässä. Justiinsa kun päästiin edellisestäkin”, kerroin ja sain satulavyön kiinni.
”Jaajaa. Hei mä meen tonne toimistoon vaihtaan vaatteet ja tuun sit takas”, Dimma sanoi ja viiletti kohti toimistoa. Mä jäin tietysti sitten tappelemaan Taon kanssa suitsista.

”Ootko nyt ihan varma, että oot se, joka tän perkeleen selkään menee?” kysyin sisareltani, kun tämä seisoskeli Taon vieressä maneesin keskellä. Dimma katsoi mua kuin idioottia ja sanoi:
”Tottakai! Mitä ihmettä sä oikein luulet? Että mä oon nössö vai?”
Katsoin varpaitani ja mutisin jotain epämääräistä.
”Noni, eiköhän sit mennä?!” Dimma sanoi ja laittoi jalkansa jalustimeen. Nainen ponnisti satulaan ja Tao meinasi väistää. Dimma onneksi onnistui kuitenkin pitää tasapainonsa ja päätyi satulaan heti ensimmäisellä yrityskerralla nätisti ja tasaisesti. Tämä olikin tärkeätä, ettei nuorelle orille kehittyisi mitään pelkoa. Tao pöhisi ja yritti näykkiä Dimman jalkaa, mutta en tietenkään antanut. Sisareni alkoi vaihdella painoaan sivulta toiselle, taakse ja eteen, jotta Tao hieman tottuisi selässä olevan liikkeisiin. Ihme kyllä oria ei voinut vähempää kiinnostaa selässä keikkuja.
”Mennäänkö pari kierrosta?” kysyin ja sisareni nyökkäsi. Lähdin taluttamaan oria ympäri maneesia ja jestas siinä oli pitelemistä. Tao olisi halunnut lähteä vähän kovempaa kyytiä eteenpäin. Muuten ori käyttäytyi kumman kunnollisesti, eikä sitä haitannut pieni lisäpaino selässä ollenkaan.
”Miten tä nyt näin nätisti menee? Eiks tän pitäny olla ihan hirvee?” sisareni kysyi hieman naurahtaen.
”Mä en oikeesti tiiä... Ehkä se on kipee”, naurahdin takaisin ja siinä samassa Tao potkaisi ilmaa. Saatoin hieman säikähtää, sillä keskittymiseni ei ollu aivan täysin orissa. Tao vaistosi sen heti ja otti tilaisuudesta vaarin. Mitään ei onneksi käynyt ja Dimma pysyi hyvin selässä. Tilanne oli oikein hyvä muistutus siitä, että ori oli vasta nuori ja mun todella piti keskittyä siihen täysillä.