Ruskavaara

17. tammikuuta 2018 - Dimma
Olin ajatellut tänään juoksuttaa muutamia hevosia ja vuoron saivat Pusu, Halla, Tossu ja Tutti. Aloitin Pusun juoksutuksella ja ori tuntui olevan innoissaan kävellessämme maneesia kohti. Pusu käveli reippaasti ja kun pääsimme maneesiin, ori aloitti työskentelyn ilman muttia. Juoksutin oria puolisen tuntia, jonka jälkeen oli Hallan vuoro. Halla eteni myöskin reippaasti ja jaksoi työskennellä loppuun asti. Tossulla sen sijaan oli hieman ongelmia ja se tuntui olevan todella laiskalla tuulella. Tammaa sai aktivoida lähes koko ajan, jotta se vaivautui tekemään yhtään mitään. Tutti sen sijaan eteni reippaasti ja sitä sai vähän pidätelläkin, ettei tamma lähtenyt viilettämään pitkin maneesia. Päivän treenit onnistuivat hyvin ja nyt jää hyvin aikaa väsätä hieman paperihommia!

10. joulukuuta 2017 - Dimma
Tänään oli kengityspäivä, wohoo, hevoset varmasti innoissaan, kun joku räplää ja tuunaa jalkoja! Jos jo minä kavahdan kynsihoitoja, voin kuvitella, miltä hevosista tuntui. Päivän onnekkaat olivat Pusu, Totti, Tutti ja Hessu, jotka varmasti odottivat jo innoissaan tallissa kengittäjän saapumista. Kengityksen jälkeen sain kuulla hieman kaikenlaista palautetta kengittäjältä. Yleensä kohtuullisen kiltti Tutti oli yrittänyt potkia miestä, luimi ja näytti hampaita. Mikä ihme meidän ihanaan tammaan on mennyt. No, Tutilla oli ilmeisesti vähän huonompi päivä. Mitä nyt tammoilta voi odottaa. Yhtä vaihtuvaa mieltä kuin itseltäni, ellei jopa pahempaa. Pusu ja Hessu sen sijaan seisoskelivat kiltisti ja lähes torkkuivat. Totti oli hieman yrittänyt uhitella kengittäjälle, mutta miehen ärjäistyä, oli ori hiljaa koko loppuajan. Jestas näitä hevosia on moneen junaan.

02. syyskuuta 2017 - Dimma
"Mitä sä teet?" parkaisin kun hain Tuttia tarhasta. Ensimmäisen kunnon kurakelit olivat saapuneet Ruskavaaraan ja sen huomasi. Hevonen oli aivan mudan peitossa ja oli juuri piehtaroimassa pahimmassa mutakohdassa tarhan kulmalla kun kävelin tarhalle. En voinut muuta kuin ähistä ja puhista, sillä eihän tamma minun torujani ymmärtäisi. Tutti ravasi reippaasti tarhan portille ja sain sen mukavasti otettua kiinni. Sentään siinäkin ei ollut tekemistä. Pesemisessä sen sijaan oli. Sain hinkata tammaa puhtaaksi melkein tunnin, sillä hevonen oli koko päivän, ilman loimea tietty, nauttinut mutakylvyistä. Onneksi muissa hevosissa ei ollut niin paljoa tekemistä. Mitä tästä taas opimme: Tutille aina loimi kurakeleillä, satoi tai paistoi.

10. maaliskuuta 2020 - Dimma
Olen ajatellut, että seuraava laatuarvostelu, johon Tutti etenee, on suomenhevosten laatuarvostelu. Toivomme tietenkin ykköspalkintoa, sillä tammalla on siihen kyllä potentiaalia, mutta jos hevonen sieltä kakkosenkin nappaa, niin olemme tyytyväisiä. Ainahan sitä voi käydä korottamassa palkintoa, jos siltä tuntuu. Ja niin varmasti teemmekin, jos palkinto jää aivan pienestä asiasta kiinni ja voimme tehdä sille jotain. Tutti ei ehkä ole se arvostelutilaisuuden kaunein kukkanen, mutta muilla meriiteillä pääsemme vielä pitkälle! Myös Tutin vanhempien omistaja varmasti olisi iloinen, että kasvattinsa saa parhaan mahdollisen palkinnon. Toki varmasti mikä tahansa palkinto kelpaisi. Yritämme kuitenkin parhaamme ja puunaan Tutin omin pikku kätösin niin kiiltäväksi, että tamma sokaisee tuomarit!

Jälkeläisiltä odottelemme vielä hieman kilpailutuloksia, jonka jälkeen pääsemme valloittamaan Tutin kanssa vielä lajilaatiksia.

13. elokuuta 2017 - kenttävalmennus, VP
Kun Dimma ja Tutti verryttelivät maastoesteille, halusin antaa ratsukolle melko vapaat ohjat. “Sä saat tehdä nyt, kuten parhaaksi näet. Mutta mä haluan, että sä valmistelet hevosen reippaampaan laukkaan ja annat sille ihan oikeasti tilaa - eli istut kevyessä istunnassa ja annat sen edetä reilussa laukasssa eteen. Ja tästä huolimatta sen hevosen on pystyttävä lyhentämään itseään tarpeen vaatiessa.” sanoin ratsatajalle, joka näytti hevosensa selässä varsin mietteliäältä. Dimma kuitenkin otti ohjeesta koppia, ja teki hevosen kanssa varsin hyödyllistä laukansäätelyharjoittelua alkuverryttelyn loppuun. “Jes, oikein hyvä! Tämä oli tosi hyvä ratkaisu. Mun puolesta riittää, anna sen hetki kävellä, niin aloitetaan hyppääminen vasta sitten.”

Aloitimme hyppäämisen varsin helpolla tukki - tukki linjalla, jossa hevonen sai pehmeän alun hyppäämiselle. Matkaa tukkien välillä oli sen verran, ettei laukkaakaan tarvinnut sen kummoisemmin säädellä - kunhan antoi hevosen edetä, tukit ja ponnistuspaikat tulivat vastaan kuin itsestään. Kun hyppyjä oli alla muutamia, suuntasimme banketin kautta hyppäämään kaarevalla linjalla olevia sianselkiä, josta reitti jatkui melko haasteellisesti vedelle. Banketilla Tutti väläytti varsin tasapainoista ja rohkeaa suorittamista, eikä sianselälläkään ilmennyt ongelmia sen suuremmin kun ratsastaja muisti pitää katseen menosuunnassa ja pohkeet lähellä hevosen kylkiä. Vedellä kuitenkin tuli päivän ensimmäinen totaalistoppi, sillä Tutilta loppui itseluottamus juuri siihen paikkaan, mistä vesiraja alkoi. “Ei hätää. Anna sille aikaa. Seisokaa hetki siinä ja tulkaa ensi kerran vaikka käynnillä sisään. Ja kun se kastaa kaviotaan edes vähän, sitten vuolaat kehut. Ja seuraavalla kerralla sitten ravilla ja edelleen kannustavaa ratsastusta ja kehut heti, kun se ylittää mörkönsä.” tuumin ratsastajalle, joka näytti varsin pettyneeltä. “Jes, juuri näin!” mä hihkuin, kuin hevonen keräsi luottamuksen rippeensä ja asteli käynnissä veteen. Eikä se loppuviimein ollut kamala asia ollenkaan - loppuvalmennuksen aikana pääsimme jo varsin rohkealla laukalla veteen sisään ja pystyimme jopa hyppäämään vedestä pois.

18. elokuuta 2018 - kouluvalmennus, Dimma
Tänään oli Tutin ja minun pikainen kouluvalmennus tutun valmentajamme Hennan kanssa. Ennen tulevia kilpailuja olin todennut, että nyt tarvitaan pikaista apua ja olin kutsunut Hennan seuraavaksi päiväksi paikalle. Kävimme valmennuksessa läpi haastavaa rataa, jossa menin hiukan jopa sekaisin. Ei tainnut pitkä kisakokemus auttaa muistamisessa. Tai sitten jännitin liikaa. Tutti suoriutui kuitenkin hyvin ja minäkin paljon paremmin kuin edellisissä treeneissä. Hennan apu todellakin oli tarpeen ja en voinut kiittää naista mielestäni tarpeeksi. Kutsuin hänet myös totta kai pullakahveille toimistoon ja ylistin tätä runsaasti. Henna on ollut todellinen luottokaveri ja -valmentaja, enkä ikinä ole joutunut pettymään hänen toimintaansa. Harmi vain, että hän ei ehdi ihan kauheasti nykyään käydä Ruskavaarassa lapsen takia. Ei siinä, täällä me odotellaan.

22. syyskuuta 2019 - estevalmennus, Dimma
Vakiovalmentajamme Henna tuli tänään valmentamaan minua ja Tuttia esteiden parissa. Keli oli hyvä, joten pääsimme työskentelemään kentällä. Luojan kiitos vielä ei ollut satanut niin paljoa, että kenttä olisi yksi uima-allas, sillä koko päivän tallissa lymyttyäni todella tarvitsin raikasta ilmaa. Tutti tuntui olevan innoissaan tulevasta valmennuksesta ja ihme kyllä sitä piti jopa hieman pidätellä. Tämä ei ollut todellakaan tamman tapaista, sillä yleensä se mateli eteenpäin ja sitä tuli olla koko ajan patistamassa eteenpäin. Nappasinkohan sittenkin väärän hevosen tallista?

Alkuverryttelyjen edetessä alkoi kuitenkin tulla esiin se Tutti, mihin oltiin totuttu. Askel alkoi painaa ja jouduin hieman kannustamaan sitä etenemään reippaammin. Hyppäsimme muutaman verryttelyesteen ja Henna kertoi meille valmennuksen kulusta. Olim innoissani, sillä en ollut pitkään aikaan osallistunut valmennuksiin tallimme hevosilla, vaan sen homman olivat hoitaneet aivan muut henkilöt. Itselläni oli ollut paljon kiireitä paperitöiden ja muiden samantapaisten tylsien hommien parissa. Ne tuli kuitenkin tehdä, ja olin jo alistunut kohtalooni.

Itse valmennuksen aloitimme muutamalla reippaalla sarjalla ja Tutti tuntui kulkevan kuin liimassa. Jalat eivät nousseet, ei sitten millään ja aktivoin sitä kuin hullu. Toki, olihan se omalla tavallaan erittäin palkitsevaa, kun sai tamman menemään niin kuin halusin, mutta oli se kyllä erittäin raskastakin. Esteelle reippaasti tullessa hevonen kuitenkin hyppäsi hyvällä hyppytyylillä ja este esteeltä se tuntui innostuvan koko ajan vain enemmän ja enemmän.

Valmennuksessa tarkastelimme pientä, mutta haastavaa rataa ja siinä todellakin pääsimme molemmat kunnolla töihin. Jokainen askel piti katsoa tarkkaan ja ponnistuskohdat löytää millilleen. Rata oli haastava, mutta erittäin mielenkiintoinen työskennellä. Henna ei, kuten yleensäkään, päästänyt meitä helpolla ja lisätwistinä yritti keksiä kaikenlaisia häiriötekijöitä. Nainen hyppi ja pomppi keskellä kenttää ja heilutti takkiaan, jonka hän oli ottanut hetkeä aikaisemmin pois. Tutti eteni kaikista mahdollisista häiriöistä huolimatta rohkeasti ja varmasti. Vauhtia olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta olin silti erittäin ylpeä tammasta. Valmennuksen lopuksi pidimmekin pitkät loppukävelyt ja Henna antoi meille hyvää palautetta. Iso osa asioista olikin sellaisia, että olinkin asiat valmennuksen aikana huomannut. Oikein onnistunut valmennus!