Ruskavaara

03. maaliskuuta 2018 - Dimma
Tänään oli kengityspäivä! Vuorossa olivat Manu, Elli, Hessu, Tossu ja Matti. Viisikolle vaihdettiin kengät ja ne saivat hyvää palautetta kengittäjältä. Koko konkkaronkka oli kuulemma käyttäytynyt kiltisti. En voinut uskoa korviani, sillä joukosta löytyi parikin sellaista, jonka olisin uskonut potkaisevan tai purevan kengittäjää. Ehkä se on tätä kevään taikaa! Sovimme kengittäjän kanssa seuraavan kengityskerran, sillä hänellä oli tänään vain hetki aikaa käydä tallilla. Silti jäi muutamat hevoset, jotka kaipaisivat pian uusia kenkiä ja erityisemmin vuoluja. Toivon mukaan ensi kerralle ei vain osu juuri ne ilkeimmät ja kauheimmat hevoset. Eihän me meidän vakkarikengittäjää haluta pelotella pois! Tosin, veikkaan, että mies oli nähnyt jos minkälaista nelijalkaista uransa aikana. Ei meidän herkkupeppuhöpöliinit ole mitään verrattuna hirveimpiin otuksiin.

19. helmikuuta 2018 - Dimma
Satoi lunta ihan hulluna. Talutin Tossua kohti maneesia juoksuttaakseni tammaa. Onneksi olin napannut viltin ennen ulosmenoa hevosen selkään. Olin itse nimittäin aivan luminen, kun pääsimme maneesin lämpöön. Pudistelin päältäni suurimman osan lumesta pois ja nostin viltin Tossun selästä katsomon puolelle. Tossu vaikutti innokkaalta, mutta sitä sai motivoida runsaasti, kun siirryimme laukkaan. Tamma nakkeli niskojaan, eikä olisi millään halunnut nostaa laukkaa, mutta kannustin ja kannustin, niin lopulta laukka nousi ja pysyi hienosti yllä. Juoksutin hevosta puolisen tuntia, jonka jälkeen oli taas uhmattava ulkoilmaa. Yllätyksekseni kun oli asettanut viltin hyvin Tossun selkään, katsahdin maneesin ikkunasta ulos ja näin lumisateen loppuneen. Vihdoin päivän lumet olivat sataneet! Ellei illalla tule lisää...

17. tammikuuta 2018 - Dimma
Olin ajatellut tänään juoksuttaa muutamia hevosia ja vuoron saivat Pusu, Halla, Tossu ja Tutti. Aloitin Pusun juoksutuksella ja ori tuntui olevan innoissaan kävellessämme maneesia kohti. Pusu käveli reippaasti ja kun pääsimme maneesiin, ori aloitti työskentelyn ilman muttia. Juoksutin oria puolisen tuntia, jonka jälkeen oli Hallan vuoro. Halla eteni myöskin reippaasti ja jaksoi työskennellä loppuun asti. Tossulla sen sijaan oli hieman ongelmia ja se tuntui olevan todella laiskalla tuulella. Tammaa sai aktivoida lähes koko ajan, jotta se vaivautui tekemään yhtään mitään. Tutti sen sijaan eteni reippaasti ja sitä sai vähän pidätelläkin, ettei tamma lähtenyt viilettämään pitkin maneesia. Päivän treenit onnistuivat hyvin ja nyt jää hyvin aikaa väsätä hieman paperihommia!

02. maaliskuuta 2016 - VRL-00096, "Muutto uuteen kotiin"
Eihän siitä ollut kuin vajaa viikko kun olin kotiutunut Suomesta kolmen uuden hankintani kanssa. Mielessäni ei ollut todellakaan hankkia enään lisää suomenhevosia, vaikka haaveilinkin pienestä kasvatustoiminnasta. Tiesin kuitenkin että kahdella orilla ja yhdellä tammalla ei juurikaan kasvatustoimintaa saisi alkuun. Kausi oli nyt kiireimmillään eikä minulla olisi aikaa pistäytyä enään Suomessa ja halusin katsastaa kaikki ostamani hevoset henkilökohtaisesti. Suomenhevosia oli Ruotsissa niukasti ja hyvällä tuurilla saattaisinkin löytää täältä jotain. Selasin hevosmarkkinailmoitukset läpi mutta tuloksetta. Jätin myös muutamia ostoilmoituksia markkinapalstoille ja toivoin että jostain saattaisi etsimäni hevonen löytyä.
Kului kuukausi ja olin jo lähes luopunut toivosta sekä aloin mielessäni suunnittelemaan matkaa Suomeen kunhan vain tilanne vain rauhoittuisi. Olin juuri ehtinyt varata liput Suomeen kuukauden päähän kunnes sain soiton Malmöstä ravitallilta. Klaus niminen mies kertoi että he kasvattivat hyvin pienmuotoisesti suomenhevosia, juurikin ravihevosia. Ravihevosta mies ei ollut kuitenkaan ehdottamassa vaan kertoi ostaneensa pienhevostamman Suomesta vuotiaana pari vuotta sitten parin ravihevosen kylkiäisenä. Alunperin tammasta oltiin kaavailtu tilan tyttärelle ratsua, mutta hevonen oli kuulemma liian vaativa tytölle ja Tohvelikulkuri etsisikin nyt uutta kotia. Tamma ei ollut suvultaan kovin ihmeellinen, mutta heti nähtyäni kuvan hevosesta olin myyty. Kaunis suurimerkkinen tamma veti välittömästi jalat altani. Sovimme ajan, että voisin tulla katsomaan hevosta paikan päälle. Koeratsastettuani tamman totesin että hevosessa riittäisi vielä töitä, mutta siitä olisi epäilemättä ainesta kouluradoille. Klaus ei tammasta paljoa pyytänyt ja pian paperit laitettiinkin kuntoon.

04. toukokuuta 2018 - estevalmennus, Henna
Vakiovalmentajamme Henna saapui valmentamaan minua ja Tossua esteiden merkeissä. Tossu liikkui allani verkkaisesti ja pirteästi ja tästä päättelin, että valmennuksesta tulisi mukava ja selviäisimme ilman tappeluita ja häsläystä. Tamma kuunteli minua hyvin, kun lähdimme ylittämään ensimmäistä estettä. Hevonen hyppäsi hienosti esteen yli, vaikkakin hieman liian vauhdikkaasti. Seuraavalle ylitykselle tajusin pidättää tammaa hieman enemmän ja hyppy onnistui hyvin. Aiheenamme oli tänään rata, minkä suorittaisimme kilpailuissa ensi viikolla. Rata oli kohtuullisen haastava, mutta tiesin, että jos se olisi vain Tossusta kiinni, selvittäisimme radan kunnialla läpi. Enemmän pelkäsin sitä, että minulla tyhjenisi taas pää, vaikka kilpailut olivat todella tuttu juttu ja aivan arkipäivää. Paha tapa oli vain se, että radan muistaminen oli hieman hankalaa.

Tossu eteni reippaasti ja kuunteli jokaista ohjettani tarkasti. Henna pääsi kehumaankin meitä oikein urakalla ja minustakin tuntui, että onnistuimme lähes joka harjoituksessa hyvin. Tossu ei tylsistynyt tai häslännyt ja kaikki sujui putkeen. Aluksi tamma hieman kyttäsi yhtä kentän nurkkaa, aivan kuin sieltä olisi millä hetkellä hyvänsä hypännyt hevosensyöjämonsteri, mutta hevonen rentoutui valmennuksen myötä, eikä enää välittänyt nurkasta. Kokonaisuudessaan valmennus sujui todella hyvin ja olin hyvinkin tyytyväinen siihen, miten Tossu liikkui. Tästä oli hyvä lähteä hyvin mielin ensi viikon kilpailuihin. Tossu saikin aimo kiitokset tallissa, kun annoin sille muutaman porkkananpalan kiitokseksi hyvästä treenistä.

28. huhtikuuta 2018 - maastoestevalmennus, Nikki
Tossun nähdessäni oli pakko henkäistä ääneen. "Vau, sabino suokki!" "No eikö ookin nätti?" omistaja Dimma hymyili ja rapsutti vähän pienhevostamman turpaa. "Joo, sinä olet hieno", nainen lepersi ratsulleen lempeästi ja muiskautti vielä suukon Tossun turvalle. Ratsastaja nousi selkään ja ohjasi hevosensa kohti maastoesterataa, minun kulkiessa vierellä. "Tossu hyppää yhdeksääkymppiä jo, mutta jos pysytään pääasiassa kuudessa- ja seittemässäkympissä?" ratsastaja ehdotti, ja tietysti hyväksyin ehdotuksen vastaanväittämättä - tiesihän Dimma kuitenkin paremmin, mistä olisi tai ei olisi hyötyä tammalle.

Pikkuruinen tamma osoittautui hyvin innokkaaksi ja meneväksi hevoseksi samantien. Kuljimme hieman pidemmän reitin radalle, jotta Dimma saisi Tossun lämmiteltyä ennen hyppyharjoitusten aloittamista. Näyttävä innostus rupesi kuitenkin tovin kuluttua hieman laantumaan ja pienhevonen vaikutti melkein aavistuksen väsyneeltä. Dimma sai kuitenkin Tossuun lisää eloa ja vauhtia kannustamalla tammaa eteenpäin.

Maastoesterata ei ollut äärimmilleen pyntätty, mutta se oli omasta mielestäni parempi - suomenhevoset olivat lujatekoisia otuksia, ja aito metsä oli loistava niiden harjoittamiseen. Rata soveltuikin loistavasti käyttötarkoitukseensa. Dimma kertoi, ettei tällä radalla ollut kuin muutama tämänpäiväisiä tavoitteita korkeampi este, mutta Tossu selviytyisi niistä kyllä. "Kuuntele sitä ja ohita ne esteet, joita sä et usko sen jaksavan", kehotin ratsastajaa, jotta tehtävä pysyisi jokseenkin mielekkäänä Tossulle ja kaksikko tuntisi onnistuneensa päivän päätteeksi.

Tulomatkalla Tossu oli saanut osallistua pariin maapuomitehtävään sekä hypännyt pienen puron ylitse, joten tamma rupesi olemaan valmis töihin. Ratsukko sai aloittaa matalammista maastoesteistä ja harjoitella niitä molempiin suuntiin, matalimpia jopa ravissa. Dimmalla oli työtä pitää tamma menossa, mutta onnistui loistavasti haasteessaan, sillä Tossu ylitti esteet mallikkaasti eikä jäänyt laahaamaan. Kaksikko sai pian jatkaa korkeammille esteille ja ylittää niitä sekä eri suuntiin, että eri kulmissa. Pääasiassa radalla oli tukkimaisia ja risuaitaisia esteitä, mutta jokunen kulma- ja hautaestekin löytyi. Hautaa Tossu päätti ihmetellä ennen sen ylittämistä, muiden esteiden sen sijaan sujuessa ongelmitta.

Pienhevostamma rupesi lopulta väsymään kestävyyttä vaativiin maastoesteisiin, joten Dimma sai tehtäväkseen ylittää vielä pari matalaa maastoestettä, ennen kuin tuli aika suunnata takaisin. Kun pääsin risteykseen, josta osaisin tieni takaisin Ruskavaaran tiloille, kehotin ratsastajaa jäämään vielä maastoon jäähdyttelemään ja palkitsemaan ratsunsa ruhtinaallisesti.

24. helmikuuta 2018 - kouluvalmennus, Layda VRL-14488
Dimma ja suokkinsa Tossu ravailivat rennon letkeästi kahdeksikkoa maneesissa istuessani itse kulmassa jakkaralla. Ratsu alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa lämmenneeltä, joten nousin ylös ja pyysin ratsukkoa näyttämään minulle ensin parit kokoamiset ja lisäykset ravissa, sen jälkeen pätkä pohkeenväistöä.
Tamman vauhti oli hieman hiipunut sitten alkutunnin, joten lisäyksissä Dimma olisi saanut olla kannustavampi, mutta muutoin hevonen näytti oikein nätisti toimivalta. "Okei, treenataan alkuun noita lisäyksiä niin, että teet ennen pitkää sivua voltin kulmaan, jolloin ehdit hieman koota ja kasata hevosta, ja tämän jälkeen siirryt lävistäjälle ja lävistäjällä temponlisäys. Toista tätä muutaman kerran ravissa, otetaan myöhemmin laukkaa."
Dimma kokosi ratsuaan hienosti, ja muoto pysyi suhteellisen hyvin lisäyksenkin aikana, vaikka reippautta olisi saanut olla enemmän. Seuraavilla kerroilla Tossu lisäsi vaihtelevalla menestyksellä, välillä todella näyttävästi ja toisinaan hieman himmaillen. Vaihdoimme tässä vaiheessa tehtävää, jottei se kävisi turhan tylsäksi, ja otimme hieman laukkaa keskiympyrällä. Teimme paljon temponlisäyksiä hakien hevosen takajalkoja kunnolla töihin ja selkää ylös, ja kun tämä sujui teimme hieman suokin takaosan siirtoa pois ympyrältä. Tässä ratsukko oli taitava, ja Tossu kuunteli omistajaansa kiltisti, eikä vauhtikaan hiipunut enää.
Loppuun teimme vielä alun lävistäjätehtävää, tällä kertaa laukassa tehden laukanvaihdot käynnin kautta. Vauhti himmeni taas valitettavan paljon lisäyksissä, ja hevosta sai todenteolla kannustaa eteen. Kun olimme saaneet pari onnistunutta lisäystä, annoin ratsukolle luvan alkaa lopettelemaan ja he siirtyivät ravailemaan rennosti ympyröillä taivutellen.
Kokonaisuudessaan hyvä valmennus, Tossuun saisi hieman saada lisää liikettä, mutta kokoamiset olivat hyviä ja Dimma ratsasti tammaansa niiden aikana nätisti. Lisäyksissä ratsastus olisi saanut olla rohkeampaa, mutta muuten onnistunut ja mukava valmennus!