Ruskavaara

01. kesäkuuta 2018 - Dimma
Matti lähtee tässä kuussa käymään SLA-laatuarvostelutilaisuudessa, jippii! Valitettavasti itse en pääse paikalle vahtimaan oria, mutta vakiovalmentajamme ja hyvä ystävämme Henna lupautui viemään hevosen tilaisuuteen. Kotiin tuotava palkinto on aivan täysin kiinni siitä, onko Matilla hyvä vai huono päivä. Jos hyvä, voi kotiin siunaantua jopa ensimmäinen palkinto! Toiseen palkintoon olen jo kyllä tyytyväinen, mutta jos kotiin tuotavaksi tulee kolmonen niin Matilla on kyllä tupenrapinat tiedossa. Kyllä ori toisen palkinnon arvoinen on, pakkohan sen on olla! Nyt vain sormet ristiin, että herra osaa käyttäytyä, eikä ole oma laiska itsensä.

Orilla on tiedossa myös lajilaatiksia ja toivon mukaan saadaan kisat sille kasaan niin ilmoitetaan heti ERJL. Vitsit kyllä me sieltäkin odotetaan toista palkintoa. Ensimmäinen olisi jo aivan huikea!

03. maaliskuuta 2018 - Dimma
Tänään oli kengityspäivä! Vuorossa olivat Manu, Elli, Hessu, Tossu ja Matti. Viisikolle vaihdettiin kengät ja ne saivat hyvää palautetta kengittäjältä. Koko konkkaronkka oli kuulemma käyttäytynyt kiltisti. En voinut uskoa korviani, sillä joukosta löytyi parikin sellaista, jonka olisin uskonut potkaisevan tai purevan kengittäjää. Ehkä se on tätä kevään taikaa! Sovimme kengittäjän kanssa seuraavan kengityskerran, sillä hänellä oli tänään vain hetki aikaa käydä tallilla. Silti jäi muutamat hevoset, jotka kaipaisivat pian uusia kenkiä ja erityisemmin vuoluja. Toivon mukaan ensi kerralle ei vain osu juuri ne ilkeimmät ja kauheimmat hevoset. Eihän me meidän vakkarikengittäjää haluta pelotella pois! Tosin, veikkaan, että mies oli nähnyt jos minkälaista nelijalkaista uransa aikana. Ei meidän herkkupeppuhöpöliinit ole mitään verrattuna hirveimpiin otuksiin.

28. helmikuuta 2016 - Otterley
Tänään reissasimmekin kunnon ryhmä rämän kanssa Kisatalli Mangoon, missä järjestettiin leikkimielinen match show. Pääasiassa tarkoitus oli hankkia tallin nuorisolle hieman matkustuskokemusta ja samalla opetella näyttelykehässä käyttäytymistä, mutta pääsi mukaan myös pari vanhempaa konkaria lähinnä nuorison henkiseksi tueksi. Apukäsiksi lähtivät tuttuun tapaan Linda ja Lotta ja kuskiksi tallityöntekijämme Joel, jolta hevosrekan ajaminen sujuu paremmin kuin allekirjoittaneelta. Miekkosen ja tyttöjen avustuksella koko match show päivä sujuikin loistavasti ja vierailumme Mangossa oli jälleen kerran todella mukava.

Kimon Matin puunaaminen näyttelykuntoon oli varsinainen operaatio, sillä tietenkin ori oli onnistunut keräämään itselleen maailmanennätys mutakuorrutuksen pihatosta juuri ennen näyttelypäivän koittamista. Niinpä ori joutuikin nukkumaan yönsä poikkeuksellisesti tallissa, jottei näyttelypäivän aamuna vasassa olisi ollut samanlainen mutahirviö. Puunaaminen ja peseminen kuitenkin kannatti, sillä ori palkittiin komean värinsä ansiosta punaisella nauhalla. Punaisten kehässä Matti oli neljäs Lindan esittämänä, sillä samassa kehässä esiintyi myös toinen orimme Turo.

Tuomarin kommentit: Ilon Poksu oli oikein hieno perusvärinen suomenhevosori, mutta Tasku-Matti sai punaisen nauhan hienolla värillään ja kiltillä olemuksellaan.

27. toukokuuta 2018 - kouluvalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Astuimme Ruskavaaran kentälle odottavaisin mielin. Vakkarivalmentajamme Henna saapui valmentamaan minua ja Mattia kouluratsastuksen merkeissä. Ori tuntui olevan todella laiskalla tuulella ja arvasin, että hevosta tulisi aktivoida treenin aikana niin, että hiki tulisi, lähinnä minulle. Nousin Matin selkään ja aloitimme lämmittelyt. Samalla juttelimme Hennan kanssa mukavia ja pääsimme taas paremmin ajan tasalle. Matti tuntui olevan aivan omissa maailmoissaan ja yritin aktivoida sitä. Ei muutosta. Aktivoin vielä enemmän. Pieni muutos. Ei jestas mitä tästä vielä tulisi.

Valmennuksen aiheena olivat lähinnä siirtymiset. Matilla kun oli yleensä hieman laiskat, eikä terävät sellaiset. Ori kuitenkin suoritti kohtuullisen varmasti ja löysimme ne komeat ja tahdikkaat liikkeet hetken kaivelemisen jälkeen. Matti ei todellakaan antanut tänään mitään ilmaiseksi ja kuumalla kentällä meille molemmille tuli hurja hiki. Voi miksi emme olleet menneet viileään maneesiin. Pitääkin päästä "nauttimaan ulkoilmasta ja auringosta". Pah, minä sanon. Nyt ei kuitenkaan voinut enää perääntyä. Yllättävän hyvin kyllä suoritimme, olosuhteet huomioon ottaen. Valmennuksesta jäi hyvä mieli ja hikinen selkä, eli mikäs sen parempaa.

12. toukokuuta 2018 - maastoestevalmennus, Marcus (kirjoittanut omistaja)
En edes kommentoinut mitään, kun pikkuveljeni ilmoitti, että hän pitäisi minulle maastoestevalmennuksen. Muistan ajatelleeni, että joo ei kiitos, ei siitä tulisi mitään, mutta olin kuitenkin nyökännyt jossain ihme hulluudessa. Pikkuveljeni oli sellainen hurjapää, että oksat pois. Mistähän tulirenkaista se käskisi minun ja uhriksi joutuvan hevosen hyppäämään. En halunnut edes ajatella. Lyhimmän tikun veti tällä kertaa Matti. Voi jes, laiskuuden perikuva! Ainakaan liian lujaa ei voitaisi mennä. Ei vaan. Olihan Matti ihana ori ja kyllä siltä vauhtia löytyisi maastoesteille.

Itse valmennus sujui kuitenkin ihmeen hyvin ja se yllätti minut täysin. Marcus oli todella asiallinen ja rauhallinen, eikä ollenkaan vilkas ja uhkarohkea itsenä. Kai jätkä oli tajunnut jo miljoona kertaa sanottuani, että minä en ollut samanlainen. Välillä tuntui siltä, ettei me oltaisi edes sukua. Kuvitella nyt tuommoinen veli ja tämmöinen sisko. Huhhuh.

Matti suoritti rohkeasti ja tasaisen varmasti joka esteen. Ori hyppäsi tarkasti esteiden yli, eikä kyttäillyt puskia. Sain kuitenkin hoputtaa ja aktivoida sitä runsaasti, jotta se ei luistanut tehtävistään. Valmennus oli kohtuullisen rento, sillä suoritimme lähinnä vain tarkkuusesteitä, joille ei tarvinnut käyttää paljoakaan voimaa. Oli niin kuumakin, että olin siitä vain tyytyväinen. Mattihan olisi saanut vielä sydänkohtauksen. Tuntui, että pelkkä oleminenkin oli meille molemmille tuskaa. Onneksi suoritettavat esteet olivat lähes kaikki edes puolivarjossa.

13. huhtikuuta 2018 - valjakkovalmennus, Veera R
Tasku-Matti omistajineen oli saapunut Ruskavaarasta saakka Ponipalleroon valmentautumaan valjakkoajossa. Lainavermeet oli valjakolle luvattu talon puolesta pois lukien päävehkeet, jotka nekin Dimma oli meinannut unohtaa kotiin. Varustimme orin yhdessä tuumin kärryjen eteen ja viihdytimme sitä vuorotellen, kun metsästimme vielä itsellemmekin kunnollisen turvavarustuksen. Tämän jälkeen hyppäsimme molemmat kärryjen kyytiin ja suunnistimme kohti hieman kauempana olevaa maneesiamme, jossa pidimme valmennuksen kentän ja derbykentän huonon kunnon vuoksi.

Valjakko kiersi maneesissa tutustumassa peileihin ja pelottaviin nurkkiin sillä välin, kun asettelin pujottelutötteröitä mm. pitkälle sivulle, kulmiin ja toiselle pääty-ympyrälle. Ennen en ole tötteröiden päällä käyttänyt palloja, mutta nyt kun itsekin istuisin kärryjen kyytiin, niin palloista olisi helpompi “tuomaroida” valjakon suoritusta. Lisäksi tein puomeista pienen kulmikkaan pätkän, jossa hevonen saisi mennä puomien yli, mutta kärryt eivät.

Matti oli päässyt tällä välin oman peilikuvansa kanssa sinuiksi ja ratsukko sai hieman ravissa kierrellä ja kaarrella ympäri maneesia ja katsoa läpi, että mitä olin maneesiin asetellut. Lopulta hyppäsin itsekin kyytiin ja aloitimme pujottelemalla käynnissä tötteröitä. Matti otti tehtävän erittäin lunkisti, mutta kuunteli hieman liiankin tarkkaan pienintäkin nykäisyä ohjasta. Palloja ei käynnissä tiputeltu, joten oli aika siirtyä raviin. Ravissa Mattin mukavuudenhaluisuus otti vallan, joten se tuppasi pistämään kulmat suoriksi ja näin ollen maneesin kulmiin asetelluista tötsistä tiputettiin pallot. Kävin niitä nostelemassa hieman välissä ja ohjastaja sai raippaa käteensä, jotta laiskamato pisti tassua tosissaan toisen eteen. Nyt kulmistakin ori - sekä ohjastaja - ohittivat tötsän kunnolla ennen käännöstä.
Seuraavaksi valjakko sai tulla puomikujaa, jota Matti ei kunnolla ensiksi edes havainnut vaan kompuroi puomeissa, ennen kuin havaitsi tehtävän kunnolla. Tämä tehtävä oli ihan iisi tällä valjakolle. Lopuksi siivosin hieman maneesiin tilaa ja asetin tötsät toisellekin pääty-ympyrälle ja valjakko sai rauhallisessa laukassa tehdä kahdeksikkoa näillä ympyröillä, keskellä laukka tuli vaihtaa ravin kautta. Matti innostui tehtävästä, mutta kovin montaa toistoa he eivät tässä tarvinneet, joten lopettelimme tähän melko pian valmennuksen. Matti ja Dimma kävelivät loppukäyntejä, kun siivosin maneesista tarvikkeet pois.

17. elokuuta 2017 - estevalmennus, Jannica
Tänään Dimma ja Matti joutuivatkin oikein hikitreeniin siitä huolimatta, että kentän pinta hohti auringossa kahdessakymmenessä viidessä asteessa! Alkuverryttelystä alkaen pari joutui tositoimiin, etenkin kun Matilla tuntui olevan leppoisana herrana jatkuvasti käsijarru päällä. Verryttelyjen loputtua kimokin oli saanut jalat alleen, eikä Dimman sitä tarvinnut jatkuvasti pyytää eteen. Laukkatehtävien jälkeen siirryttiin esteille, jossa verkkahyppyjen jälkeen alettiin hypätä muutamia seitsemästäkymmenestä kahdeksaankymmeneen senttisiä pystyjä. Ori vaikutti rennolta ja hypyt sujuivat helposti. Tänään molemmat tuntuivat nauttivan hyppäämisestä. Alkuhyppyjen jälkeen siirryttiin tunnin varsinaiseen aiheeseen, eli erikoisesteille. Ne aloitettiin sinisestä laineesta ja valkoisesta portista, jotka olivat aluksi kahdeksankymmentä senttisiä. Matti vähät välitti mukamas pelottavan näköisiksi kootuista erikoisesteistämme, mutta sen verran se oli kuitenkin jo esteistä kiinnostunut, että Dimma sai tehdä paljon pieniä pidätteitä esteiden välissä. Lopputunnista esteiden alle koottiin paaleja, kukka-asetelmia, porkkanaämpäreitä sekä autonrenkaita. Mikään ei tuntunut aiheuttavan ongelmia ja hyppy kulki myös okserina. Lopuksi otettiin vielä vesihauta, jonka yli Matti jatkoi tasaisen varmalla otteellaan Dimman seuratessa tarkkaavaisena mukana hyppyyn. Tänään Matti ponnistikin esteelle oikein hyvin, vaikka toisinaan kuulemma saattoi lähteä vesihaudalle vähän kaukaa. Molemmat tekivät tänään oikein hyvää suoritusta ja yhteistyö toimi erinomaisesti.