Ruskavaara

10. tammikuuta 2018 - Dimma
Ajattelin ottaa tänään Sakun kanssa hieman rentoa estetreeniä. Ori vaikutti olevan jo heti alussa todella energinen ja pyrki rakennetuille esteille. Sain hevosen kuitenkin pidettyä aisoissa ja vasta luvan saatuaan, ori pääsi hyppäämään ensimmäisten lämmittelyesteiden ylitse. Saku hyppäsi vauhdikkaasti ja vaikka olin varautunut siihen, oli työ pysyä orin selässä. Mihinkään sen kummempaan ei tänään keskitytty vaan pidettiin hauskaa yhdessä. Seuraamme liittyi myös Marcus Hallalla ja pääsimme hetkeksi yhdessä treenailemaan. Meno näytti hyvältä myös Marcuksella ja Hallalla, eikä Saku vähät välittänyt, vaikka joutuikin välillä odottelemaan omaa vuoroaan hypätä. Ori toimi treenin ajan todella hyvin ja Hallakin tuntui etenevän innokkaasti. Halla hyppäsi voimakkaasti ja varmasti jokaisen esteen yli ja minä pystyin vain ihailemaan terhakkaan ja hieman huolettomamman Sakun selässä.

15. joulukuuta 2017 - Dimma
Kylmä viima puhalsi talliin sisään, kun avasin ovet. Vihdoin olin lämpimässä tallissa ja suuntasin kohti toimistoa. Laitoin kahvin porisemaan ja puhalsin käsiini. Ai että miksi olin unohtanut ottaa hanskat. Onneksi toimistosta löytyi varahanskoja, joten nappasin niistä yhdet vierelleni penkille, mihin olin istahtanut. Kurkkasin listaa, mitä tänään olisi vuorossa ja yllätyksekseni huomasin, ettei mitään oltu suunniteltu. Eli suoraan sanottuna olisi vapaapäivä, ilman kengityksiä, valmennuksia tai muutakaan ylimääräistä härpäkettä. Pääsisin siis rauhassa tekemään jonkun hevosen kanssa treeniä maneesiin. Marcus astui yhtäkkiä sisään toimistoon ja nappasi kahvia. Ehdotinkin hänelle, että lähtisimme vaikka maastoilemaan ja pojannulikka varasi itselleen heti Totin. Itse ajattelin lähteä ulkoilemaan Sakulla. Siinä vasta olisikin nelikko ja odotin jännityksellä mitä maastoretkestä tulisi. Ei ainakaan rauhallista.

Ulos mennessämme valitin kylmästä ja Marcus irvaili siitä minulle. En edes ollut mikään vilukissa, joten ulkona oli todella kylmä viiman takia. Mies näytti pärjäävän pakkasessa hyvin, eikä hevosillakaan tuntunut olevan valittamista. Ehkä olinkin tulossa kipeäksi, ken tietää. Maastoilimme läheisen tallin nurkille ja käännyimme sitten takaisin. Takaisintulomatkalla menimme pellolle laukkailemaan. Pitihän sitä vähän kisailla enemmän tai vähemmän leikkimielisesti, kun oli nopeat ja uljaat ratsut alla. Hevoset eivät tuntuneet millään väsyvän, ei sitten tippaakaan, joten saimme pöllyttää lunta pitkän tovin. Takaisin oli kuitenkin lähdettävä, jotta hevoset eivät jäätyisi hikoilun takia.

Palasimme tallille aivan lumisina, mutta ihme kyllä minulla ei ollut enää yhtään kylmä. Hoidimme hevoset kuntoon ja veimme ne vielä ulos tarhailemaan. Menimme vielä juomaan lisää kahvia toimistoon, kunnes palasimme takaisin tallihommien pariin. Sitähän saattaisi ehtiä vielä tekemään jotain muutakin mukavaa pakollisten töiden parissa. Mahdollisesti vaikka juoksuttamaan jotakin hevosta? Tästä tulisi vielä hyvä päivä, olin aivan varma siitä.

19. elokuuta 2017 - Dimma
Saavuin tallille heti aamutallin jälkeen aamuisen lääkärikäynnin takia. Minulla oli ollut ongelmia selän kanssa, mutta ilmeisesti syynä olikin ollut vain pieni revähdys, joka parantuisi levolla. Kuitenkaan minut tuntien, en ollut pois tallilta ja ajattelin hypätä hevosen selkään. Ajattelin tehdä Sakun kanssa pitkän ja rennon maastolenkin. Yllätyin, kun kävelin orin karsinalle ja hevonen oli lähes täysin varustettu. Tallilaisemme Satu nousi laittamasta suojia ja ilmoitti:
"Sulla oli suunnitelma lähtee Sakun kanssa, joten aattelin laittaa sen valmiiksi. Aattelin, että jos et lähekään orin kanssa ni meen sit ite."
"Kiitos ihan mielettömästi! Voidaan kyllä lähtee yhdessä jos haluat", hymyilin naiselle.
"Se vois olla kyl mahtavaa, mutta kuinka pitkän lenkin suunnittelitte tehdä? Ite aattelin että oisin tehny jonkun pikkulenkin. Täytyy kuitenkin about tunnin päästä lähtee etiäppäin", Satu kertoi ja totesin, että menisimme sitten joku toinen kerta kun molemmilla on paremmin aikaa. Nainen nyökkäsi tyytyväisenä ja rupattelimme kun laitoimme oria kuntoon.

Saku vaikutti olevan todella innostuneella tuulella ja minua hieman jännitti, tulisiko reissusta yhtään mitään ja menisikö selkäni vielä enemmän jumiin kun pidättelisin rystyset valkoisina innokasta suokkia. Alussa jouduinkin pidättelemään oria hieman enemmän, mutta hetken päästä hevonen rauhoittui huomattavasti. Pidimme retken todella rentona höntsyilynä ja annoin Sakun mennä oman mielensä mukaan, joko hitaasti tai hieman reippaammin. Ori piti mukavan tahdin, ei liian nopeaa, mutta ei mitään hirmu laiskaakaan. Oli hieman pilvinen päivä ja jännitti, alkaako kesken reissun satamaan. Onneksi siltä vältyttiin ja pääsimme takaisin tallille kuivina, mutta väsyneinä. Olimme ottaneet muutaman reippaamman laukkapätkän, jolloin annoin orin vain mennä ja lujaa sitä mentiinkin! Oli hieman tekemistä pysyä jopa selässäkin ja ei varmasti kyllä tehnyt yhtään hyvää selälle. No, minkäs minä itselleni voin.

Tallilla hoidin Sakun kuntoon ja se pääsi vielä hetkeksi ulos, ennen kuin hevoset tuotaisiin yöksi sisälle. Ori tuntui olevan tyytyväinen, että palasimme vihdoin tallille ja se pääsisi lepäilemään. Kun olin saanut Sakun vietyä tarhaan, kävin keittämässä nopeat pikakahvit, jonka jälkeen pääsinkin tekemään aina mukavia ja hauskoja paperitöitä. Not!

10. elokuuta 2017 - Dimma
En ollut uskoa silmiäni, kun näin Sakun juoksevan vapaana tallin pihalla. Ori oli juuri pari päivää sitten muuttanut Ruskavaaraan ja hevonen oli nyt jo karkuteillä. Hyvin alkoi tämäkin... Saimme metsästää hevosta vaikka kuinka ja kauan ja tuntui, että ori vain nauroi meille kiinniottajille ja näytti kieltä. Luojan kiitos saimme Sakun kiinni, ennen kun se pääsi tekemään tuhojaan. Ori pääsi loppupäiväksi talliin miettimään tekosiaan, sillä hevonen tekisi varmasti saman uudelleen jos se laitettaisiin vain toiseen tarhaan. Saku oli tullut langoista läpi sähköistä huolimatta, mikä lie syynä. Taitaa jäädä arvoitukseksi. Toivotaan vain, että Saku, tai kukaan muukaan, ei enää karkaile. Voi sattua vaikka mitä, vaikka turvallisessa paikassa ollaankin.

30. tammikuuta 2018 - kouluvalmennus, Leena (kirjoittanut omistaja)
Tänään oli vuorossa Dimman ja Sakun kouluvalmennus Ruskavaarassa. Hevonen olikin minulle uusi tuttavuus, mutta ensivaikutelma oli hyvä. Ori eteni reippaasti, vaikka sitä joutuikin välillä aktivoimaan pois haavemaailmoista. Alkuverryttelyt sujuivat hyvin ja Sakulla näytti olevan suomenhevoseksi hyvinkin lennokkaat askeleet. Tämä oli ensimmäinen kerta valmentamassa Ruskavaarassa, mutta toivon, ettei jää viimeiseksi kerraksi. Olin todella tylsä tänään ja kävimme läpi iänikuisia askellajiharjoituksia höystettynä pohkeenväistöllä. Vaikka yritimme tehdä monipuolisesti harjoituksia, kaikki me kolme lähes nukahdimme loppuvalmennuksesta. Saku liikkui lennokkaasti ja tyylikkäästi, mutta osoitti välillä mieltään heittämällä takajalat ilmaan tai viskomalla päätään. Ratsukko suoritti tehtävät hienosti loppuun asti, vaikka vaikeuksia välillä olikin päästä yhteisymmärrykseen orin kanssa.

Saku liikkui hyvin, eikä sitä tarvinnut taivutella paljoakaan, että sen sai menemään nätisti. Loppuvalmennuksesta ori kuitenkin päätti, että nyt ei tehdä enää yhtään mitään ja meinasi heittää Dimman selästään pienellä pukkilaukalla pitkin maneesia. Tiedä sitten mikä orille iski, mutta selvisimme onneksi vain säikähdyksellä Dimman pitäessä täydellä voimalla kiinni satulasta ja yrittäen pysäyttää orin. Pienen mielenosoituksen jälkeen teimme vielä muutamat harjoitukset, pysähdyksiä, peruutuksia ja niistä liikkeelle lähtöä. Saku työskenteli kaikesta huolimatta kohtuullisen nätisti, vaikka välillä pysähdykset ja peruutukset tekivät tiukkaa. Hevonen olisi halunnut mennä vain eteenpäin, ja lujaa! Loppuverryttelyjen aikana annoin ratsukolle kattavan palautteen ja tulen mielelläni valmentamaan teitä joskus uudestaan.

20. tammikuuta 2018 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Saavuin Ruskavaaraan valmentamaan Dimmaa ja Sakua. Ratsukko oli jo maneesissa verryttelemässä, juuri niin kuin olin pyytänytkin ollessani ruuhkan takia myöhässä. Saku oli komea suomenhevosori ja kyseinen hevonen olikin jo tuttu kaveri viime valmennuksesta. Aloitimme valmennuksen pienellä puomiharjoituksella ja jatkoimme siitä pieniin esteisiin. Ori liikkui lennokkaasti ja oli todella innokas, mutta ensimmäiset esteet se hieman hosui esteelle tullessa. Hetken kuluttua oli aika siirtyä ratsukon omalle tasolle. Aluksi hyppäsimme vain yhtä, kahta tai kolmea estettä kerrallaan ja aloin huomata, miten ori alkoi keskittyä paremmin olennaiseen. Se hyppäsi komeasti ja puhtaasti, jokaisen esteen yli, eikä se pelännyt haasteita. Monenkin esteen yli mentiin sievällä mahavaralla. Oli aika nostaa panoksia ja pyysin ratsukkoa menemään läpi lyhyen esteradan, jonka olin muutamaa päivää aikaisemmin Dimmalle lähettänyt opeteltavaksi. Minun ei edes tarvinnut auttaa järjestyksessä yhtään, vaan Dimma ohjasi Sakun sen kummemmin miettimättä seuraavalle esteelle. Yksi puomin pudotus ja yksi läheltä piti tilanne tuli, mutta muuten rata sujui todella hyvin. Kummankaan tyylissä ei ollut sen kummemmin moittimista. Pieniä puutteita tietty niin kuin asiaan kuuluu, mutta ei mitään kovin akuuttia. Annoin ratsukolle suullisen palautteen loppukäyntien aikana. Jatkakaa samaan malliin niin hyvä tulee! Ensi kerralla näemmekin kouluvalmennuksen parissa, joten pyysin Dimmaa laittamaan minulle sähköpostilla tai tekstiviestillä toiveita siitä, mitä muun muassa haluaisi käydä läpi.

03. tammikuuta 2018 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Saavuin valmentamaan Dimmaa ja Sakua Ruskavaaraan. Olin kuullut, että Saku olisi pirteä ja innokas ratsu, mutta maneesiin astuttuani tätä ei kyllä huomannut. Ori oli aivan nukuksissa, eikä vastannut Dimman pyyntöihin millään tavalla. Otimme alkuun hieman herätteleviä harjoituksia ja kun pääsimme hyppäämään ensimmäistä estettä, Saku piristyi ja hyppäsi innokkaasti esteiden ylitse. Orilla oli komea hyppytyyli.

Otimme muutamia yksittäisiä esteitä ennen kuin siirryimme sarjaesteisiin. Dimma sai orin pysymään hyvin aisoissa, vaikka hevonen selvästi yrittikin kokoajan ryöstää ja tarkkaili ratsastajansa reaktioita. Vaikka pientä hätiköintiä välillä olikin havaittavissa ja puomeja tipahteli, jokaisen esteen yli mentiin tavalla tai toisella eikä ratsukon menossa ollut moitittavaa. Tässä välissä kerroin radan, mihin keskittyisimme tällä kertaa. Se koostui yhdeksästä ylityksestä ja oli kohtuullisen helppo. Ratsukko suoritti radan taitavasti, vaikka ori hieman temppuilikin. Hevonen oli selvästi elementissään. Kokonaisuudessaan valmennus meni loistavasti pienistä haasteista huolimatta ja odotan jo innolla seuraavaa valmennuskertaa.