Crossroad Stallions

Hedzer van Khim

KTK-III



img
© elleneinakuf.com

Rotu, sukupuoli

friisiläishevonen, ori

Rekisterinumero

VH18-040-0080

Syntymäaika

21.07.2018, 6-vuotias

Omistaja

Dimma (VRL-08204), Crossroad Stallions

Väri, säkäkorkeus

musta, 165cm

Kasvattaja

Khimaira Stud

Painotus

kouluratsastus

Koulutustaso

Vaativa B



Saavutus myönnetty 20.05.2019
17 + 16 + 17 + 16 = 66p. // KTK-III

RHLA

Luonne

Zero on tullut selvästikin isäänsä. Komea ja taitava ori on koulupainotteinen ja se kilpailee tasolla Vaativa B. Luonteeltaan ori on kuuliainen, vaikkakin orimainen. Kunnioitusta ihmistä ja muita eläimiä hevoselta kuitenkin löytyy, eikä se tarkoita pahaa, vaikka välillä temppuileekin niin, että käsittelijälle aiheutuu harmaita hiuksia.

Hoidettaessa Zero on pirteä ja tuppaa steppailemaan ympäri karsinaa, jos sitä ei sido kiinni. Kiinni sidottuna ori on hieman rauhallisempi, mutta edelleen orimainen itsensä ja se tutkailee tarkasti hoitajan tekemisiä. Kavioita putsatessa ori ei meinaa viitsiä pitää jalkaansa ylhäällä, joten sen kanssa tarvitaan tiukat ja reippaat otteet. Varustamisessa ei yleensä ole muita ongelmia, kun pullistelu satulavyötä kiristäessä. Muuten Zero osaa käyttäytyä hyvin, eikä napise turhasta.
Taluettaessa ori etenee reippaasti ja saattaa hieman rynniä, jos taluttaja ei ole sen kanssa tarkkana. Tammat kiinnostavat totta kai välillä hieman liikaakin, mutta hevonen on silti tiukoin käskyin helpohkostikin käsiteltävissä. Paikasta A paikkaan B mennään yleensä reippaalla tahdilla, eikä kummempia mutkia tehdä.

Ratsastettaessa Zero on mallikas ja se kuuntelee tarkasti ratsastajan antamia ohjeita. Totta kai aina pitää olla pilke silmäkulmassa, vaikka tehdäänkin täysillä. Saa ratsastaja olla hieman tarkkana, ettei ori pääse helpolla. Kun Zerosta saa liian energian pois, kuoriutuu siitä taitava ja reipas kouluratsu, joka jaksaa keskittyä pitkään. Orilla on elegantit askellajit, joissa on mukava istua vaikka ilman satulaa. Hevosesta saa todella hyvän treeni- ja kisakumppanin, kunhan ei ole hermot liian tiukalla ja orin kanssa jaksaa touhuta pilke silmäkulmassa. Maastoilua Zero rakastaa, kunhan ei ole sadekeli. Kukapa nyt mutavellistä jaloissa pitäisi? Sateella oria on vaikea saada tarhaankin asti, niin ei maastoon lähteminen sen helpompaa ole. Hevonen menee mieluummin maneesiin katselemaan itseään peilistä.

Sukuselvitys

i. Ch Siebren fri, m, 165cm
KTK-III, FLA3
ii. Sietse fri
iii. Stendert fri
iie. Rozwita fri
ie. Rieke fri
iei. Andriesfri
iee. Rimkje fri
e. VIR MVA Ch Lenoor fri, m, 165cm
KTK-II, FLA3
ei. Watse fri
eii. Walter fri
eie. Setske fri
ee. Lootje fri
eei. Tjelle fri
eee. Lolkje fri
isälinja - Siebren     emälinja - Lenoor

Jälkeläiset

00.00.0000 o/t. Varsan nimi (e. Emän nimi) meriitit

Kilpailutulokset

VSN-näyttelyt
00.00.0000 - - , tuom. ,

NJ-näyttelyt
12.07.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Friisiläiset, orit, päätuom. Terhi, irtoSERT

Zero kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Hevosella on pistettä kouluratsastuksessa ja se on tasolla /

Päiväkirja

13. helmikuuta 2019 - omistaja
"Voi herranjumala mikä keli!" lähes huudahdin, kun astuin talliin kauheasta lumimyrskystä. Työntekijämme Mari vain katsoi ja yritti pidätellä naurua minun näyttäessä aivan lumiukolta.
"Perkeleen perkele", mutisin kävellessäni toimistoon ja huikkasin Marille laittavani kahvia tulemaan. Odotin kuumeisesti kengittäjää saapuvaksi ja minua mietitytti, miten hän pääsisi tallille asti. Lunta oli satanut koko yön ja aamun ja sitä oli jo miljoona metriä. No, kaippa hän ilmottaisi, jos ongelmia tulisi. Tänään olisi vuorossa Zeron ja Kepon kengitys. Vakiokengittäjällämme oli ollut juuri kahdelle aikaa tässä välissä ja loput hän hoitaa seuraavan kahden päivän aikana. Luojan kiitos meillä on vakiokengittäjä!

Kävin valmistelemassa Zeron ja Kepon ennen kengitystä. Molemmat orit piti tuoda ulkoa sisälle. Voi raasuja. Kun hain orit, olivat molemmat sen näköisiä, että "akka perkele jos vielä kerrankin laitat meidät ulos tällaisessa kelissä, saat kenkää". Molemmat orit olivat erittäin onnessaan, kun pääsivät sisälle lämpimään ja kuivaan. Zeron vuoro oli ensin, joten nappasin sen käytävälle hieman siistittäväksi. Siinä samassa kengittäjämme paukahtikin tallin ovista sisälle kiroten aivan samaa kuin minä aikaisemmin. Nyt se olin minä, joka pidätteli naurua.

Veimme Zeron kengityspajalle ja ori meinasi pistää vastaan tätä epäilyttävää ulos menoa. Saimme kuitenkin tapeltua hevosen pajalle asti ja työ sai alkaa. Kengityksen aikana kävin hoitamassa rauhallisen ja rennon oloisen Kepon siistimpään kuntoon. Ori lähes torkkui, kun harjailin sitä, joten toivoin parasta. Ehkä hevonen nukkuisi myös kengityksen ajan. Se oli kuitenkin turha toivo. Vein Kepon pajalle ja sehän heräsi niin, ettei millään olisi malttanut pysyä paikallaan. Loppujen lopuksi työ saatiin hoidettua hyvin ja reippaasti loppuun asti ja pääsi Keppokin takaisin talliin syömään päiväheiniään.

Valmennukset

20. joulukuuta 2018 - kouluvalmennus, Martti (kirjoittanut omistaja)
Näin joulun alla oli hyvä valmentautua, eikö? No ei todellakaan. Valmentajat olivat aivan kiven alla ja minä tietenkin halusin valmentautua Zeron kanssa. No, "jouduimme turvautumaan" Marttiin, joka oli meille vieras, mutta olin kuullut positiivista palautetta tutultani. Hän oli Martin meille keskustellutkin valmentamaan, kun olin ollut kuulemma niin epätoivoinen. Ja pöh, treeninhaluinen vain!
Martti vaikutti mukavalta, kun joimme toimistolla kahvit ennen, kun lähdimme maneesia kohti. Työntekijämme Liisa oli ihana ja laittoi Zeron minulle valmiiksi. Ehkä joululahjaviini oli hieman auttanut asiaa. Ei vaan. Liisa on aina ollut mukava ja reipas persoona, joka on alusta lähtien työskennellyt Crossroadissa.

Zeron kanssa alkuverryttelyt sujuivat reippaalla tahdilla. Ori oli erittäin menohaluinen ja olisi halunnut mennä aivan omia menojaan samalla kun tuijottaa itseään maneesin peilestä. Jouduin laittamaan hevosen kuriin ja tuntui, että omat voimani olivat jo pian lopussa. Ei, nyt pitää jaksaa!

Itse valmennuksen aiheena olivat askellajit ja siirtymiset ja Martti todella tuntui osaavan hommansa hyvin. Hän sai meihin molempiin potkua ja auttoi meitä loistamaan. Zerokin alkoi keskittyä paljon paremmin valmennuksen edetessä ja orista huomasi, että kivaa oli. Hevonen kulki elegantisti ja kuunteli rauhallisesti mitä ohjeistin. Se ei hätäillyt ollenkaan, vaan suoritti tasaisenvarmasti annetut tehtävät. Saatoin olla hieman ylpeä orista, tai oikeastaan erittäin ylpeä. Tämä oli lähes paras treeni, mitä olimme tehneet. Martin antamat tehtävät olivat mukavan monipuolisia ja meidän molempien mielenkiinto riitti niihin hyvin.
Olimme molemmat, Zero ja minä, aivan puhki valmennuksen jälkeen. Martti oli pistänyt meidät todella hommiin, eikä antanut armoa. Tosin, niinhän minä olinkin sanonut kahvitellessamme. Nyt ehkä hieman kadun sitä päätöstä. Tai, en oikeastaan.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja - Tämä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen