Ruskavaara

20. lokakuuta 2014 - taffel
Tänään on todellakin ollut aihetta juhlaan kun tallin suomineitojen kanssa kierrettiin varsoille tarkoitettuja laatuarvosteluja, mukaan tarttui pelkkiä ykköspalkintoja!! Oldfinion järjesti kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelun missä Pusu pääsi esittelemään kauniita liikkeitään ihan toden teolla. Se käyttäytyi koko tilaisuuden ajan aivan erinomaisesti ja tsemppasi askellajien esittämisessä niin hyvin, että käynnistä saatiin 4 pistettä viidestä! Ravista ja laukasta tuli myös 3 pistettä, ei siis hullummin ja rakenteen 8p yhdestätoista on toki myös hieno tulos. Ratsastettavuudesta tipahti pari pistettä pois, Pusu vähän arasteli vierasta ratsastajaa ja jännitti kaikkea hälinää ympärillään eikä siis oikein osannut rentoutua. Luonteesta saatiin silti täydet viisi pistettä, joten kyllä ne tuomarit silti huomasivat millainen aarre pieni prinsessa onkaan!

Oldfinionista matka jatkui Virtuaalisten Suomenratsujen varsa-arvosteluun. Lähes täysiä pisteitä jaeltiin taas jokaisesta osiosta, tammaa alkoi vähän jo väsyttää joten koulukokeessa se ei jaksanut enää tsempata ihan täydellä teholla vaan tuloslistassa jäätiin häntäpäähän. Tästäkin huolimatta Pusu palkittiin vahvalla ykköspalkinnolla, sen kokonaispisteet olivat 4-vuotiaiden ryhmän toiseksi parhaat! Näissä juhlatunnelmissa on hyvä fiilistellä vähän aikaa ja jatkaa sitten uudella puhdilla treeneihin ja kisakentille. Hienosti tittelirivinsä startanneen Pusun kanssa koitetaan sitten aikanaan pokata ainakin YLA:n ja KRJ:n palkinnot, mikäli rahkeet riittävät niin käydään kokeilemassa myös SLA:ta. Mikäli prinsessa saa muutaman oikein erinomaisen hienon varsan, voisi sen kanssa ajatella toki myös jalostusarvosteluun suuntaamista mutta jää nähtäväksi.

08. marraskuuta 2014 - taffel
Päätin tänään lähteä vielä illan päätteeksi Pusun kanssa maastoon vähän rentoutumaan ja ottamaan väliä kaikkeen arjen hulinaan. Aurinko oli jo laskenut kun me vasta lähdettiin matkaan, oven pielessä roikkuva pakkasmittari näytti lähemmäs -15 astetta joten kiedoin sekä itseni että sievän pienen ratsuni lämpöiseen villaloimeen. Kylmä satulakin jätettiin talliin turhia lisävaivaa tuomasta. Otsalamppu vain taskuun, kännykkä äänettömälle (tällä reissulla se olisin vain ja ainoastaan minä joka sillä kapulalla tarvittaessa vaatisi jonkun huomiota) ja matkaan!

Tallipihan valomerestä poistuttuamme piti hetki totutella pimeään mutta pian sielläkin jo näki hyvin eteensä ilman ylimääräisiä valoja. Maisemat peittänyt pakkaslumi valaisi mukavasti ja kirkas tähtitaivas vilkkui yllä, pakkasen kiristyminen enteili myös revontulien näkymistä joten omia valoja me ei tosiaan tarvittaisi. Ohjasin Pusun polulle joka lähti loivasti nousemaan Dalsfjellet-vuoren rinnettä pitkin. Ihan ylös asti sekään ei veisi vaan nousu tasaantuisi vähän puolen välin jälkeen, jatkaen sitten kohti lahden kärkeä jossa se laskeutuisi takaisin vuoren juurelle. Tamma talsi rauhallisesti ja varmoin askelin lumen narskuessa, hengitys huuruten, toinen korva pysyen tiiviisti minuun suunnattuna ja toinen kääntyillen satunnaisesti luontoa kuunnellen. Puolessa välissä matkaa ne revontuletkin tulivat esiin ja pysäytinkin Pusun hetkeksi vuoren rinteelle. Siitä oli upea näkymä sekä eteenpäin, vuoren reunustamaan merimaisemaan jonka yllä vilkkui tähtitaivas ja monenkirjavat revontulet, samaten kuin taaksepäin kohti kylää ja kauniisti valossa kylpevää tallialuetta. Rakkaan hevosystävän kanssa näistä maisemista nauttiminen oli mitä paras tapa vähän nollata päätä, unohtaa hetkeksi kaikki ne triljoonat kilpailut ja treenit mitkä kotona odottaisivat. Täällä ylhäällä turvassa kuolevaisten arjelta ei tarvinnut murehtia mistään.

Hetken näitä luonnon ihmeitä fiilisteltyäni pyysin Pusun taas matkaan ettei se ihan jäädyttäisi itseään paikoillaan seisoskellen. Päätin kiertää loppumatkankin vähän pidemmän maisemareitin kautta, mitäpä sitä suotta takaisin kiirehtiä kun kerta tänne oltiin jo lähdetty. Loppumatka sujui yhtä rauhallisissa ja rennoissa tunnelmissa mitä oli alkanutkin, lahden kärjessä laskeduttiin taas vuoren rinnettä alas ja kuljettiin aukean laakson läpi jäätyneen heinän kahistessa ohuen lumikerroksen alta.

Meidän pieneen maastoretkeen hujahti tovi jos toinenkin, palatessamme tallipiha oli jo hiljennyt, ylimääräiset valot sammuteltu ja loputkin työntekijät lähteneet kotiin. Tallissa vallitsi rauhallinen tunnelma hevosten nauttiessa iltaruuistaan, itse lisäsin Pusun appeisiin vielä vähän lämmintä melassimössöä lämmikkeeksi vilpoisen ulkoilun jäljiltä. Talliin oli jo tuotu muutamat pienet jouluvalot joten sammutin päävalot, fiilistelin vielä pienen hetken himmeiden ledien valaisemaa käytävää ja lähdin sitten itsekin kotiin tekaisemaan ison kupin höyryävää teetä.

20. marraskuuta 2014 - taffel
Meidän pieni Pusu-prinsessa on kyllä melkoinen urakiituri. Nyt kun maailmalle on lähetetty jo kaksi komeaa orivarsaa, kilpailut alkavat olla cup- ja tarinahömpötyksiä vaille kilpailtu ja vapaa-aikaa riittäisi (ainakin tammalla) vaikka mihin on tullut ajankohtaiseksi pohtia vähän tarkemmin meidän laatuarvosteluaikataulua. Itseasiassa tänään käväisi mielessä, pitäisikö neitonen käyttää jo joulukuussa yleislaatuarvostelussa näytillä sillä jo nyt alustavat pisteet näyttävät varsin lupaavilta. Ehtisihän sitä palkintoa sitten myöhemmin käydä korottelemassa myöhemmin jos siltä tuntuu, vahva kakkospalkintokin on kuitenkin jo hieno suoritus. Aika hurjaa kyllä, ihan hetki sittenhän tässä vasta ensimmäisiä poneja kuskattiin talliin ja nyt jo mietitään muutamille loppuelämän suunnitelmia!

Vaikka Pusu alkaakin pikkuhiljaa olla kilpailueläkkeellä, rullaa meillä arki varsin entiseen tapaansa jos jätetään laskuista kisamatkat ja vaihdetaan osa valmennuksista löhöilypäiviin. Tämä päivä pyhitettiin rentoutumiselle ja kauneushoidolle, kunnon hemmottelupäivä mammalle ja superkilpurille joka sen todellakin ansaitsee! Heti aamutallin jälkeen klippasin ja pesin Pusun korvanpäistä kavioiden nauloihin, kiillotin jouhet ja suoritin kevyen hieronnan erityisesti lapoihin ja selkään keskittyen. Neidin päivä jatkui pitkällä tarhailulla vastapestyyn loimeen ja nahkariimuun puettuna, ennen iltatallia käytiin vielä otsalampun valossa maastossa rauhallisella kävelyllä. Maisemien ihailusta ei ehkä voi puhua kun otetaan huomioon vuodenaikaan sopiva pimeys, maastolenkin lompsottelu taisi olla enemmänkin vain luonnon rauhasta nauttimista. Iltaruuaksi Pusu sai lämpimän appeen lisäksi pari bonusporkkanaa, eipä olisi poni paljon tyytyväisemmältä enää voinut näyttää kun toivotin hyvät yöt ja laittelin tallin kiinni.

25. marraskuuta 2014 - taffel
Jihuu, Pusulla napsahti 40. koulusijoitus plakkariin! Prinsessa on tehnyt oikein hienoa jälkeä radalla, näistä 40 sijoituksesta jopa 11 on voittoja joten komealta näyttää meidän ruusukeseinä. Porrastetuissakin on saavutettu jo Pusun maksimitaso, nyt voidaan jatkaa vielä normikisoissa kahlailua lähinnä mielenvirikkeeksi, kokeilla keräillä vielä parit CUP-sijoitukset ja pitäisi niitä tarinakilpailujakin vielä metsästellä. Näiden jälkeen alkaa kisakalenterikin olla jo sillä mallilla, että kehdataan laatiksiin lähteä! Paljon muutakin puuhaa piisaa vielä kuitenkin ennen niitä koitoksia, yhtäkään varsaakaan ei olla vielä ehditty ajatellakaan. Pusu on kuitenkin vielä nuori neitokainen joten mikäpä kiire ja hoppu tässä olisi.

Nyt lumien sadeltua ollaan päästy kokeilemaan ratsupuuhien ohella myös reen vetämistä, polttopuiden kuljettelua ja muuta kunnon suomiputen töitä. Pusu onkin opetellut innolla uusia tehtäviään ja suoriutunut hommista aivan erinomaisesti! Vaikka enää kilparadoille ei tarvitsekaan tähdätä ihan verenmaku suussa, on lumessa tarpominen ja vähän uudenlainen työskentely hyvää treeniä ja pitää tamman lihaksiston varmasti kunnon kuosissa.

06. joulukuuta 2014 - taffel, Tarinanäyttelyt, sij. 1/2 BIS3
Kuvaile osallistumisessasi teidän näyttelypäiväänne.
Pusulla oli tänään oikein kunnon halipulapäivä. Aina tilaisuuden tullen se hivuttautui aivan iholle ja painoi naamansa kättä vasten kovin sulavasti vihjaillen, että kun sulla nyt siinä ne kätöset on niin viitsisitkö vähän rapsuttaa. Omaa vuoroa odotellessa tamma päästeli äidillisiä hörähdyksiä kaikille kanssakilpailijoilleen, mikäli ei siis ollut liian kiireinen hivuttamaan itseään allekirjoittaneen syliin jossa selvästi oli tilaa yhdelle pienelle suokkitammalle.

Kehään siirryttäessä Pusu bongasi tuomarit, päästi jälleen yhden äidillistä lempeyttä huokuvan hörähdyksen ja jäi toljottamaan tuomareita selvästi odotellen koska ne ryntäisivät hukuttamaan rakkaudenkaipuisen tamman haleihin ja rapsutuksiin. Maaninen tuijotus lakkasi vain liikkeitä esittäessä ja voi sitä Pusun riemua kun tuomarit lopulta tulivatkin luokse - tosin lähinnä jalkoja nostelemaan niiden loputtomien halien ja pusujen sijaan. Tämä oli selvästi varsin karvas takaisku Pusun päivälle, mutta kuten ainakin hieno leidi nieli se pettymyksensä ja seurasi kiltisti takaisin verryttelyyn odottelemaan tuloksia, höristen jo seuraavalle rakkauden kohteelle.

15. joulukuuta 2014 - taffel, Tarinakoulukilpailut tasolla helppo B, sij. 5/30
Kerro kuusi adjektiivia, jotka sinusta kuvailevat parhaiten sinun omaa jouluasi. Mielikuvitukselliset adjektiivit takaavat hyvän sijoituksen!
Taianomainen, täynnä kaurapusuja, ikimuistoinen, satukirjamainen, maukas, glögintuoksuinen

15. joulukuuta 2014 - taffel, Tarinakoulukilpailut tasolla helppo A, sij. 12/16
Kirjoita enintään 300 sanan kirjotelma, jossa kuvaat sinun ratsusi mielipidettä joulukoristeista.
Pusu oli aika fine uuden joulumaa-teeman suhteen. Mitään muuta en siltä kyllä odottanutkaan, Pusu on fine aivan kaiken suhteen; itseasiassa en edes muista, että se olisi koskaan ainuttakaan kertaa edes ajatellut olevansa jostakin asiasta edes lievästi järkyttynyt. Putteprinsessa seuraili rauhallinen katse hyväksyntää loistaen miten harmaa tallikäytävä hiljalleen hukkui kaikkeen joulukrääsään, napaten aina ohimennen huolimattoman koristelijan sylistä puolikkaan porkkanan tai piparkakkuhevoselta pään, mutustellen varastamiaan aarteita kaikessa hiljaisuudessa, sälyttäen moitteet riiviöhevosten niskoille. Pusulle tämäkin oli aivan fine, paremmin kuin fine.

22. joulukuuta 2014 - taffel
Jihuu, hieno Pusu! Yleislaatuarvostelun pisteet tulivat tänään esiin ja varsin odotetusti kakkospalkinto napsahti, kuitenkin huomattavasti paremmilla pisteillä mitä kuvittelin. Monen pisteen päähän ykkösestäkään ei jääty, eli jossain vaiheessa sitten uusintaottelu ja pisteitä korottelemaan. Vielä on sitten to do-listalla ainakin KRJ-palkinto, mikäli uskallus riittää niin käydään toki kokeilemassa myös suomenhevosten omaa laatuarvostelua.

Noin muutenkin neitoselle kuuluu oikein hyvää. Kouluradoilla ollaan jo vähän hiljennytty, välillä käydään CUP-kisoissa tai joku tarinaluokka tuupsaisemassa. "Eläkepäivien" ratoksi ollaan käyty myös matkaratsastusta testailemassa, ensimmäiset yritykset ovat jääneet vähän heikoiksi mutta jahka kestävyyskunto kasvaa ja rutiinia erilaisista maastoista saadaan kerrytettyä entistä enemmän, päästään varmasti niissäkin paremmin vauhtiin. Pusun varsa Tuhto on kasvanut jo komeaksi nuoreksi oriksi ja suuntaa varmaan sekin pian kilparadoille, innolla odotan millainen taituri siitä kuoriutuu!

20. syyskuuta 2014 - kouluvalmennus, Otterley Wilson
Pusu on kyllä lempinimensä mukaan varsinainen kultamussukka. Jutellessani aluksi Taffelin kanssa valmennuksen sisällöstä tamma yllättäen työnsi turpasa suoraan syliini ja kerjäsi rapsutuksia, kunnes oli aika lähteä töhin. Koska Pusulla oli kuulemma taipumusta jäädä hieman laiskaksi ja hitaaksi, päätimme keskittyä siirtymisiin ja tamman ratsastamiseen mahdollisimman teräväksi.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen Taffelin tehtävänä oli ratsastaa joko käynti-ravi, ravi-laukka tai laukka-käynti siirtyminen aina kymmenen askeleen pätkän jälkeen. Näin Pusu ei päässyt ennakoimaan seuraavaa askellajia ja toisaalta myös Taffelin piti pysyä koko ajan tarkkana ja valmistella siirtymiset mahdollisimman hyvin. Vaikka Pusulla olikin hieman käynnistysmivaikeuksia ja ensimmäiset siirtymiset sujuivat tahmeasti, pääsi tamma pian jyvälle ja alkoi innostua tehtävästä selvästi. Lopuksi Taffel ratsasti vielä lävistäjiä keskiravissa ja -laukassa ja sai luvan kanssa nautiskella innokkaasta ja hyvin eteenpäin liikkuvasta hevosesta.

02. marraskuuta 2014 - kouluvalmennus, merikissa
Saapuessani tallin pihaan taffel oli juuri taluttamassa kaunista suomenhevostammaa kentälle päin. Taffel esitteli tamman Riihikorven Katnissaksi, eli tuttavien kesken vain Pusuksi. Tamma laahusti laiskan oloisesti ratsastajan perässä portista kentälle ja hieman kauhulla odotin, että mitä tästä vielä seuraisi. Alkuverryttelyn ratsukko veti pääasiassa itsenäisesti, minun vain antaessa välillä hieman vinkkejä ja ohjausta. Pusu oli koko alkuverryttelyn hyvin laiskan oloinen ja ratsastaja saikin tehdä kovasti töitä, että tamma liikkuisi.

Alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme varsinaisen, kunnon treenin. Teimme valmennuksen aikana paljon vaihtelevia tehtäviä, jotta tamma tai ratsastaja ei saisi hetkeäkään levähtää. Pusu oli vihdoinkin hieman reipastunut, joten nyt sen ei saisi antaa taas laiskistua. Aloitimme helpoimmilla tehtävillä ja siirryimme sitten hieman haastavimpiin. Teimme kaikenlaista, mm. pohkeenväistöä, siirtymisiä, lisäyksiä, paljon kaarevia ja erimuotoisia uria, peruutusta sekä laukkaharjoituksia. Pusu alkoi ensimmäisten laukkaharjoitusten jälkeen keskittyä kunnolla ratsastajaansa ja pääsimme vihdoin kunnolla paneutumaan valmennukseen. Välillä Pusu hieman testaili taffelia, mutta tämä pysyi hyvin määrätietoisena, eikä kuunnellut tamman temppuilua. Pohkeenväistöt tuottivat aluksi hieman hankaluuksia, mutta lopulta nekin saatiin sujumaan puhtaasti. Lisäykset ratsastaja sai tammasta hyvin irti, vaikka Pusu olikin alkutunnista hyvin tahmea. Näiden jälkeen ratsastaja saikin kehua tammaa ihan kunnolla, josta se selvästi sai lisää motivaatiota uusiin tehtäviin. Laukka nousi ratsukolta upeasti, myös pysähdyksistä. Ratsastaja valmisti nostot hyvin, enkä voinut olla ratsukosta kuin ylpeä. Kaikki alkutunnin epäilykseni olivat lopputuntiin mennessä hälvenneet, Pusu selvästi toimii erinomaisesti kunhan ratsastaja osaa sitä käsitellä.

28. marraskuuta 2014 - kouluvalmennus, Wolf
Tänään olin luvannut valmentaa taffelia ja hänen suomenhevostammaansa Riihikorven Katnissaa - ihana nimi, jos saan näin Nälkäpeli-fanina sanoa. Tarkoituksena oli pitää tehovalmennus ihan alkuverryttelyistä lähtien ja siksi olinkin pyytänyt, ettei taffel vielä tekisi alkuverryttelyiksi muuta kuin korkeintaan alkukäynnit ennen saapumistani.

Kun sitten saavuin Granstadin pihaan, oli taffel parhaillaan taluttamassa Pusua kentälle. Annoin taffelille ohjeet alkukäynteihin ja sen jälkeisiin tehtäviin, joihin kuului lähinnä ravailua sekä eteen ja alas venyttelemistä näin valmennuksen aluksi. Loppuun oli tarkoitus myös ottaa jonkun verran venyttelyä eteen ja alas riippuen siitä, miten paljon aikaa jää. Itse alkuverryttelyjen aikana katselin ratsukon työskentelyä, sillä en ollut aiemmin valmentanut taffelia tämän hevosen kanssa, joten en oikeastaan tiennyt, miten ratsukon yhteistyö yleensä sujuu. Näytti kuitenkin siltä, että Pusu oli varsin laiskalla tuulella, eikä se juurikaan ollut kuulolla taffelin ohjeille ja meinasi jo alkukäynneissä poiketa uralta jokaisessa kaarteessa. Ohjeistin taffelia antamaan Pusulle jo heti alusta lähtien selkeämmät avut niin, ettei se lähtisi turhaan oikomaan reittejä ja se muistaisi heti valmennuksen alussa, ettei niin saa tehdä. Muutaman selkeän ohjeen jälkeen Pusu oli jo selkeästi paremmin kuulolla avuille, vaikkei sen työskentely vieläkään varsinaisesti erityisen reippaalta vaikuttanut.

Alkuverryttelyjen jälkeen harjoiteltiin pysähtymisiä ja peruutuksia. Rakensin tötteröistä kentän keskelle pituussuunnassa radantapaisen, jossa ensimmäiselle tötterölle oli tarkoitus ratsastaa reippaassa käynnissä, pysähtyä tötteröportin kohdalla, jatkaa seuraavalle portille ravissa, pysähtyä taas siinä ja peruuttaa edelliselle portille. Tästä oli tarkoitus siirtyä suoraan raviin ja ravata viimeiselle portille asti, jonka kohdalla hidastettiin käyntiin ja siirryttiin lyhyen sivun kautta pitkälle sivulle, joka ravattiin toiseen päähän, jotta harjoitus voitaisi toistaa. Ensimmäisellä kerralla Pusun pysähdykset olivat vähän sinnepäin, se ei oikein tahtonut haluta peruuttaa nätisti, eikä siirtymiset käyntiin tai raviin olleet nekään erityisen reippaita. Ohjeistin taffelia olemaan määrätietoisempi apujen kanssa ja tekemään liikkeet loppuun asti siitäkin huolimatta, että Pusu päättäisi puolessa välissä liikettä toisin. Mikäli tamma toteaisi, että ratsastaja antaa helposti periksi eikä liikkeitä tarvitse tehdä loppuun asti, ei se niitä tekisi varmasti seuraavallakaan kerralla. Näiden ohjeiden myötä toinen yritys tötteröporteilla meni huomattavasti paremmin, mutta ohjeistin silti taffelia antamaan seuraavalla yrityksellä vielä hieman selkeämmät ja ennen kaikkea tehokkaammat avut, jotta Pusulle ei varmasti jäisi epäselväksi, mitä pitää tehdä. Harjoitus toistettiin vielä muutamaan kertaan, jotka kaikki sujuivat huomattavasti ensimmäistä ja toista kertaa paremmin ja Pusukin alkoi pikkuhiljaa herätä siihen tosiasiaan, että ratsastaja on täällä se, joka määrää mitä tehdään ja missä tahdissa.

Loppuvalmennuksesta ratsukon oli vielä määrä harjoitella sulku- ja avotaivutuksia, mutta koska ne sujuivat hyvin nyt kun Pusu oli herännyt siitä koomastaan, jossa se oli koko valmennuksen alun ollut, lisättiin tehtävälistalle myös pohkeenväistön harjoittelu. Lopuksi harjoiteltiin vielä vastalaukkaa, jotta saataisiin Pusulta loputkin ylimääräiset energiat käytettyä tehokkaasti. Sekin sujui oikein hyvin, eikä minulla ollut oikeastaan mitään korjattavaa taffelin tai Pusun työskentelyyn. Loppuun suunnitellut eteen ja alas venytykset eivät myöskään aiheuttaneet ongelmia, vaikka Pusu alkoikin siinä vaiheessa olla jo selvästi väsynyt.

Kaiken kaikkiaan ratsukon työskentelyä oli oikein mukava seurata, vaikka Pusu aluksi olikin vähän muissa maailmoissa. Sille selvästi pitää vain muistuttaa, että nyt ollaan tekemässä töitä, jotta se heräisi kunnolla työntekoon eikä haaveiluun.

04. tammikuuta 2015 - kouluvalmennus, Bertta
Pyysin ratsukkoa jota tänään valmensin, eli tietysti taffelia ja punarautiasta Pusu-nimistä, noin sadankuudenkymmenen senttimetrin korkuista suomenhevostammaa aloittamaan kevyen ravin heti kun pitkin ohjin mentäviä alkukäyntejäkin ratsukko oli kävellyt ihan tarpeeksi kauan aikaa. Luvassa olisi siis kouluvalmennus, jonka pääaiheeksi ajattelin laittaa siistit ja mahdollisimman vaivattoman näköiset pohkeenväistöt niin käynnissä kuin ravissakin. Taffel ja Pusu lämmittelivät ravissa vielä jonkun verran antamallani niin sanotulla lämmittelytehtävällä, joka oli jotakuinkin tämän tapainen: molemmilla lyhyillä sivuilla ratsukko teki pysähdyksen, ympyrän ja sitten vielä käyntisiirtymän. Toisella pitkällä sivulla taas taffel sai tehdä Pusun kanssa avotaivutuksia ja toisella sivulla sulkutaivutuksia. Pusu ei ollut koko ajan ihan kunnolla hereillä, eikä ainakaan aluksi kuunnellut hirveästi ratsastajaansa, vaan löntysteli vain tehtävää läpi ihmeellisen hitaan vauhdin kanssa. Kuitenkin kun taffel läpsäisi pyynnöstäni pari kertaa tammaa raipalla takapuolen päälle, niin kyllähän Pusustakin vauhtia lähti! Pian tätä samaista tehtävää muutettiin hieman. Nimittäin niin, että niitä molempiin päätyihin tehtäviä ympyröitä muunneltiin siten, että ne pitikin joka toisella kerralla mennä ravissa ja joka toisella taas laukassa. Laukannostojen myötä ratsukko pääsikin sitten kunnolla vauhtiin ja Pusukin reipastui taas hieman, jolloin huomasin myös, että silloin kun taffel on mukana menossa, Pusukin kuuntelee häntä paremmin ja liikkuukin nopeampaan tahtiin. Nyt sitten vasta päästäisiin pohkeenväistöjen pariin! Niitä tehtiin oikeastaan saman tehtävän kanssa, kuin noita avo- ja sulkutaivutuksia, eli nuo taivutukset vaihdettiin vain pohkeenväistöiksi. Ensialkuun tehtävää mentiin tietysti vain rauhallisessa, mutta kuitenkin terävässä käynnissä. Raviin siirryttiin vasta sitten, kun pohkeenväistöt menivät käynnissäkin moitteettomasti.