Ruskavaara

01. huhtikuuta 2018 - Dimma
Manu liikkui allani rennosti, mutta reippaasti. Olin paennut aprillipäivää maneesiin Manun kanssa. En jaksanut kuunnella tallilaisten "hauskoja" piloja ja "raskausuutisia". En voinut vähempää välittää aprillipäivästä. Olihan se lapsena ollut hauskaa, mutta ei tällälailla aikuisiällä enää jaksa. Pudistin päätäni, jotta pääsisin näistä ajatuksista pois ja keskityin olennaiseen, eli tekemiseen. Tarkoituksena oli ottaa hieman estetreeniä. Mitään tappotreeniä emme tekisi, mutta silti jotain hieman haastavampaa, eli sarjoja ja vaikeita teitä. Manu suoritti tasaisenvarmasti, vaikka se välillä hätkähtelikin maneesin nurkassa olevaa yksinäistä tuolia. Mitähän lie sekin siinä teki. Joku tallilainen oli varmaan tuonut sen jostakin tuntemattomasta syystä maneesiin. Mikäs siinä, ei se tiellä ollut ja sai Manukin jotain muuta tuijotettavaa kuin itsensä peilistä.

23. maaliskuuta 2018 - Dimma
Jälleen on aika liikuttamisen! Vuorossa oli tällä kertaa maastoretki, jonne lähdin Manulla ja pikkuveljeni Marcus Ellillä. Matkaan lähdimme iloisin mielin, sillä paistoi aurinko ja linnutkin olivat jo alkaneet viserrellä aamuisin. En voinut kuin hymyillä satulassa istuessani. Ympärillä oli niin rauhallista ja hevosetkin kulkivat nätisti ja reippaasti eteenpäin. Ellillä oli ollut hieman huono päivä, mutta nyt maastossa mentäessä se toimi kuin unelma. Kyllä tämä metsässä kulkeminen vain kummasti rauhoittaa ja rentouttaa, niin ihmistä kuin eläintäkin. Juttelimme Marcuksen kanssa niitä näitä ja pojannulikka kertoi uusista seikkailuistaan japaninpystykorvapentunsa Kikin kanssa. Kaksikko oli muun muassa käynyt kiivasta tappelua siitä, saiko kenkiä syödä, mutta oli matkan varrella myös iloisia uutisia. Kiki oli oppinut sisäsiistiksi jo lähes kokonaan! Sain myös nauraa pennun toilailukertomuksille, kun Marcus niitä minulle kertoi. Tarinat eivät koskaan loppuneet ja niitä riittikin siihen asti, kunnes palasimme tallille. Oli todella mukava reissu, rentoa höntsäilyä, ilman sen kummempia paineita. Hevoset olivat päässeet myös vähän irroittelemaan läheisellä niityllä. Tallilla hoidimme hevoset kuntoon ja ne pääsivät vielä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta, kun olivat ensin hieman kuivuneet tallissa. Me jatkoimme matkaa toimistolle kahvia laittamaan ja nappasin kaapista myös hieman synttäripullaa. Marcuksella kun oli ylihuomenna synttärit. Ketku vain oli kilpailuissa samana päivänä, niin emme ehtisi kahville. Illalla olisi kuitenkin odotettavissa pieni baarireissu. Mitähän siitäkin tulisi...

03. maaliskuuta 2018 - Dimma
Tänään oli kengityspäivä! Vuorossa olivat Manu, Elli, Hessu, Tossu ja Matti. Viisikolle vaihdettiin kengät ja ne saivat hyvää palautetta kengittäjältä. Koko konkkaronkka oli kuulemma käyttäytynyt kiltisti. En voinut uskoa korviani, sillä joukosta löytyi parikin sellaista, jonka olisin uskonut potkaisevan tai purevan kengittäjää. Ehkä se on tätä kevään taikaa! Sovimme kengittäjän kanssa seuraavan kengityskerran, sillä hänellä oli tänään vain hetki aikaa käydä tallilla. Silti jäi muutamat hevoset, jotka kaipaisivat pian uusia kenkiä ja erityisemmin vuoluja. Toivon mukaan ensi kerralle ei vain osu juuri ne ilkeimmät ja kauheimmat hevoset. Eihän me meidän vakkarikengittäjää haluta pelotella pois! Tosin, veikkaan, että mies oli nähnyt jos minkälaista nelijalkaista uransa aikana. Ei meidän herkkupeppuhöpöliinit ole mitään verrattuna hirveimpiin otuksiin.

10. helmikuuta 2018 - Dimma
En voinut uskoa silmiäni, kun näin Manun. Ori oli melkein puoliksi jo päässyt karkaamaan tarhastaan. Ärjäisin orille, joka yritti hivuttautua takaisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Huokaisin syvään. Noniin, nyt se oli jumissa... Ehtihän Manu olemaan pari kuukautta ilman sen suurempia metkuja, mutta tämä kyllä otti päähän, valtavasti. Minulla ei muutenkaan ollut järin hyvä päivä, joten tämä oli kirsikka kakun päällä. Nyt riitti. Soitin veljelleji ja pyysin hänet apuun, jotta Manu saataisiin irti turvallisesti.

Ori katsoi meitä kummeksuen, kun aloimme ähkiä sen ympärillä. Autoimme hevosta pakittamaan ja väänsimme sen niin solmuun, että saimme sen takaisin tarhaan. Manu lähti kiitämään tarhan toiselle puolelle vimmatusti takajalkojaan ilmaan potkien. Meidän piti vielä tarkistaa, ettei orille ollut sattunut mitään. No, ei ainakaan ollut jalat poikki kun noin riekkui. Kävelimme orin luokse ja tarkastimme sen muun muassa mahdollisilta hankaumilta ja haavoilta. Ori oli kunnossa, mutta minua sapetti. Hyvin alkoi tämäkin iltapäivä.

18. huhtikuuta 2018 - maastoestevalmennus, Marcus (kirjoittanut omistaja)
Kevään ensimmäinen maastoestevalmennus, huraa! Ratamme oli jo sula ja kuivunut kohtuullisen hyvin, joten uskaltauduimme esteiden joukkoon. Jotkin kohdat radasta eivät olleet vielä kunnossa, joten keskityimme muihin. Veljeni Marcus oli ollut innoissaan kuulleensa, että pitäisi meille tavallisen estevalmennuksen sijaan maastoestevalmennuksen. Mies rakasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta nyt ei sopinut tulla sellaisia tilanteita. Ei minun pääni kestäisi sitä. Manu suoritti radalla hyvin ja se nautti hyppäämisestä ulkoilmassa. Olimme viime kuukaudet vain hyppineet maneesissa, joten teki hyvää päästä ulos. Hevonen löysi hyvin sopivat ponnistuskohdat ilman apuani ja se hyppäsi erittäin lennokkaasti. Marcukselta tuli paljon kehuja, vaikka no, niinhän siskolle aina, eikö niin? Ainakin pitäisi!

13. maaliskuuta 2018 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Saavuin taas tapani mukaisesti Ruskavaaraan valmentamaan Dimmaa ja tällä kertaa Manu-oria. Olin kuullut Remin olevan innokas, mutta taitava esteillä, joten odotin valmennusta innolla. Kun näin orin ensimmäisen kerran, ihastuin. Sillä oli kauniit askeleet ja se oli komean musta, ei mikään kovin pieni suomenhevonen, joskaan ei mikään jättikään. Manu eteni alkulämmittelyissä innokkaasti ja Dimma sai pidätellä sitä lähes rystyset valkoisina. Kuitenkin ensimmäisten lämmittelyesteiden jälkeen ori hieman rauhoittui ja oli paljon paremmin hallittavissa. Ratsukko hyppäsi taitavasti ja lennokkaasti, eikä sopivien ponnistuskohtien löytäminen ollut temppu eikä mikään.

Itse valmennuksen aloitimme Manun tasolla ja hevonen hyppäsi lennokkaasti ja tarkasti esteiden yli. Ori löysi ponnistuskohdat hyvin ilman Dimman apua ja hyppäsi rohkeasti jokaisen esteen yli. Otimme muutamia haastavia sarjoja ja ratsukko suoriutui niistäkin kohtuullisen hyvin. En voinut kuin ihailla kaksikon menoa. Dimman ja Manun yhteistyö oli saumatonta, vaikka ori välillä innostuikin hieman liikaa ja potkaisi takajalkansa ilmaan. Dimma palautti hevosen kuitenkin hyvin napakasti ja tehokkaasti takaisin maan pinnalle. Valmennuksen lopuksi otimme vielä lyhyttä rataa ja Manun innostus tuntui kuplivan vahvemmin pinnalle. Rata oli oikeata sähellystä, eikä ori enää keskittynyt samalla tavalla kuin alkuvalmennuksesta. Valmennus oli kuitenkin todella onnistunut ja annoin loppuverryttelyjen aikana vielä kattavan palautteen. Tässä ratsukossa oli paljon potentiaalia ja voin vain kuvitella mihin kaikkeen he pystyvätkään yhdessä.

02. helmikuuta 2018 - kouluvalmennus, Marcus (kirjoittanut omistaja)
Veljeni Marcus oli suostunut pitämään meille pientä koulurääkkiä omien hommiensa ohessa. Mitään hirveän kummallista ei ollut tiedossa, mutta mies lupasi hikeä ja hauskuutta. Mitä lie se meinasi. Tämä kuitenkin selvisi valmennuksen edetessä. Harjoitukset olivat mitä kummallisempia, mutta hauskoja ja niissä sai todella tehdä töitä. Manukin oli hieman kummissaan, että mitä tämä pelleily oikein oli, mutta sekin löysi intonsa ja energiansa työntekoon. Ori käyttäytyi hyvin, vaikkakin välillä osoitti mieltään seisomalla vain paikallaan tekemättä mitään vaikka olisin huutanut ja raivonnut. Muuten meillä oli oikein hauska ja työntäyteinen valmennus ja toivoinkin, että Marcus pitäisi näitä vielä joskus lisääkin. Mies lupasi harkita asiaa, jos kuukauden päästä olisi pullakahvit tiedossa synttäreiden kunniaksi.