Ruskavaara

10. kesäkuuta 2019 - Dimma
Tänään oli vuorossa Karman, Tassun, Delajan ja Paahtiksen kengitys. Hevosilla oli ollut pieniä ongelmia vanhojen kenkien kanssa. Oli vääntyneitä irtokenkiä, vuolun tarvetta ja muuta hauskaa, joten kengittäjä saisi tänään katsoa nämä akuutimmat hevoset kuntoon. Laitoin hevoset pikaisesti valmiiksi, jotta kengittäjä pääsisi heti tositoimiin, eikä vaihdoissa kestäisi. Otin kaikki hevoset sisälle, harjasin ne ja putsasin kaviot huolellisesti.

Kengittäjä saapui tallille siinä kahden aikoihin ja vein Karman kengityspajalle. Ori käyttäytyi kuin ori, mutta ei tehnyt kengittäjän työstä kuitenkaan kovin vaikeata. Sanat olivat paljon pahempia kuin teot. Seuraavaksi oli vuorossa Tassu, joka odotti jo hurjan innokkaasti tallissa omaa vuoroaan. Kunnes karu totuus paljastui. Ei ori päässytkään treenailemaan, vaan joutui kykkimään lisää ja nostelemaan jalkojaan. Tammojen kanssa kengitykset sujuivat mukavammin, yllättävää kyllä. Molemmat seisoskelivat rauhallisina ja unisina ja odottelivat kärsivällisesti, kunnes kengittäjä oli valmis. Onneksi kengitysoperaatio päätettiin näin hyvissä merkeissä!

21. elokuuta 2018 - estevalmennus, VP
Muutaman viikon tauon jälkeen suuntasin jälleen Ruskavaaraan, jossa olin luvannut pitää tallinomistajalle ja sen hyvin energiselle, menossa olevalle suomenhevoselle toistamiseen valmennuksen. Viimeksi valmennus painoittui sileäntyöskentelyyn, mutta tänään tarkoituksenamme oli hypätä pientä esterataa - tosin edelleen sillä ajatuksella, että hevonen on jokaisen askeleen hallinnassa ja kaikki ratkaisut tulevat satulan päältä ratsastajalta eikä alta hevoselta. Pikaisten tervehdysten jälkeen lähdimme työstämään alkuverryttelyä temponmuutosten ja ravipuomien avulla. Ilokseni huomasin hyvin nopeasti, että kotiläksyt olivat menneet perille, sillä siinä missä Karma viime kerralla kaahotti, se kantoi itseään paikoitellen varsin kivassa muodossa ja kulki hyvällä tahdilla eteenpäin.

Ennen varsinaista hyppäämistä teimme laukassa vielä kaarevalla uralla in and out kavalettisarjaa, jonka avulla halusin hevosta yhä lyhyemmäksi ja paremmin takaosansa päälle. “Jälleen kerran, kun sä tunnet että se ottaa edes millin paremmin takaosaansa alle, niin kehu sitä äänellä ja myötäämällä. Ja taas kun se leviää, niin kaikessa rauhassa houkuttelet sitä lyhyemmäksi ja tasaisemmaksi.” ohjeistin ratsastajaa, joka näytti tällä kertaa hevosensa selässä paljon tyytyäisemmältä. "Jes, juuri näin, hyvä! Ota vain hetkeksi käyntiin, niin lähdetään sitten hyppäämään pientä tekniikkarataa.

Tämän päiväinen rata koostui varsin pienistä esteistä, mutta haastavista linjoista. Olin suunnitellut radalle paljon suhteutettuja linjoja joilla piti ratsastaa hevosta joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi, erikoisia ja melko haasteellisiakin lähestymislinjoja yksittäisille esteille sekä muutaman simppelin linjan sekä esteen. Nyt, kun Karma oli alusta asti huomattavasti paremmin ratsastajansa avuilla, ei sen suurempaa korjattavaa ollut. Lähinnä aina välillä normaaleita virheitä joita korjattiin onnistuneesti seuraavalla kierroksella. Tämän päiväisestä valmennuksesta jäi kaikille varsin positiivinen kuva; kun ratsukolla on peruspalikat kunnossa, on he varsin näppärä pari!

27. heinäkuuta 2018 - kouluvalmennus, VP
"Houuu" mä rauhoittelin äänellä sekä hevosta, että sen ratsastajaa. Dimmalla tuntui olleen koko alkuvalmennuksen ajan melko hankalaa saada hevostaan jarruttamaan - sen minkä ratsastaja jarrutti, rautias ori tuntui lyövän kierroksia lisää ohjien päähän. “Nyt on elintärkeää ratsastaa ne avut läpi - ei mitään pientä nysväämistä joka kestää viisi kierrosta ilman tuloksia, vaan oikeasti pidätät ja kun se hevonen hiljentää ja ottaa takaosaa allensa, muistat antaa hevoselle palkkioksi tilaa. Ja taas kun se lähtee kipittämään, pidätät niin että jotain tapahtuu. Ja sitten hiljalleen avut pienemmiksi ja aina kiitos - se on tälläisten suomenhevosten, tai no, ihan minkä vain hevosen kanssa oikeasti tärkeää. Pyyntö ja kiitos, niillä ne menee vaikka kuuhun asti!” ohjeistin ratsastajaa, jonka posket jo punottivat pelkästä alkuverryttelystä.

Kun Dimma sai Karman aavistuksen paremmin hallintaansa eikä ratsukon meno ollut hevosen päättämää päätöntä kaahaamista, jatkoimme hevosen kokoamista - pidättämistä ja sen jälkeläistä kiitoksen antamista - erinäisin tehtävin, kuten helpolla ja vähän itsekseenkin jarruttavalla ja kokoavalla pohkeenväistöharjoituksella. Nyt, kun Karma oli huomattavasti paremmin kahden pohkeen ja ohjan välissä, ei ratsukolla ollut sen suurempia ongelmia. Itseasiassa nyt Dimman uskaltaessa ratsastaa oriaan vaativasti mutta johdonmukaisesti, oli ratsukon työskentely varsin kivan näköistä. Karmalla säilyi läpi tehtävien hyvin tahti sekä tasapaino, eikä se enää kaahottanut etupainoisena ohjien päällä. “Jes, mun mielestä tähän on hyvä päättää tältä päivältä. Nyt kun sä ratsastat Karmaa kotona, niin huolehdi että sä saat ihan jokainen ratsastuskerta kaikki avut oikeasti läpi. Jo pelkästään sillä kaikki hommat helpottuu sataprosenttisesti!” ohjeistin ratsastajaa ja taputin kauniin raudikon kaulaa.